perjantai 10. helmikuuta 2017

Kuopion kaupunginteatteri: Yksi halusta, toinen rakkaudesta


Annukka Blomberg, Ritva Grönberg, Karri Lämpsä, Mikko Rantaniva, Sari Harju ja Pekka Kekäläinen.
Kuva Sami Tirkkonen.

Tämä oli minulle 
– ja uskallan veikata, että monelle muullekin. Heti ablodien vaiettua kuulin nuoren naisen kiittelevän tovereitaan teatterireissusta. Pitkästä aikaa huomasin viihtyväni uuden tarinan parissa niin hyvin, että mieleni jää punomaan hahmoille tulevaisuutta. Tekonaurua ei tarvitse virittää, enkä tällä kertaa esityksen jälkeen pysty laskemaan, montako kertaa nauroin.

Ihmissuhdedraaman ja komedian sekoittaminen ei liene helpoimpia pyrintöjä, mutta Kari Heiskasen teksti ja Jukka Keinosen ohjaus sai imemään herkeämättä jokaikisen vuorosanan ja ilmeen. Vuorovaikutuksen komiikka kun on huumorin kingi. Paljastukset, valheet ja selitykset vyöryvät tykistön lailla. Miten itsekäs ja pieni onkaan ihminen. Kyllä siinä kieltämättä ihan hävettää ihmisen puolesta. Ja varmaankin juuri siksi esitys tuntuu omissa nahoissa. Oi meitä. Niin kovasti yritämme tehdä elämästämme itsellemme hyvää, olla jotakin ja saada jotakin.

Minä olen mies, jonka elämässä ei tapahdu tällaista!

Joonaksen (Pekka Kekäläinen) vuorosana karauttaa kuuluviin, kuinka vaikeaa voi olla hyväksyä vallitsevat, epähienot tapahtumat omaan elämään kuuluviksi todellisiksi kokemuksiksi. Omaa egoa tulee katsottua väliin täysin vastakkaisesta suunnasta kuin se muinainen J. Karjalaisen mies jolle ei koskaan tapahdu mitään. Eipä olekaan niin yksiselitteistä, mitä ihminen saa ja voi ihmiselle tehdä.

Kuva Sami Tirkkonen.
Maksulliset naiset tai viinanjuonti tarinan elementteinä eivät yleensä kuulu arvostamaani kerronnan kuvastoon, mutta aidonoloisen – ruman – ihmissuhdesekoilun vuoksi voinen nyt kestää niitäkin. Kaiken kattavaa vapautta vaativa Ella (Sari Harju) nousee parrasvaloihin ja ilmentää myös sitä, kuinka helposti yksi jos toinenkin on hetkellisen nautinnon perään. Vaikkakin myös ylärakennetta on kuulemma esiintynyt, jos nyt Aaron (Karri Lämpsä) sanoista ottaa tolkkua.

Elokuvan avulla tuntojaan välittävä taiteellinen Martti nousee suosikikseni. Hänen keinonsa omien virheiden korjaamiseksi paljastuvat katsojalle hiljalleen, ja hienointa on, että yritystä tyrityn muovaamiseksi vielä on, vaikka soppa onkin sattumista täysi. Kyllä sieltä alta sydänkin pilkottaa. Mikko Rantanivan työ Marttina miellyttää kovasti. Puoliso Katariina (Ritva Grönberg) on myös mielenkiintoinen. Räväkän kuoren ja sanavalmiin suun lomasta putkahtelee herkkyyden tuisketta. Toisaalta myös näytelmän koomisimmat repliikit kuullaan melko tyypilliseen tapaan juuri naisten suusta.


Sanailu siitä, etteikö Hannaa (Annukka Blomberg) huolittaisi ilotytöksi, kohoaa irvokkuuden huipuksi, mutta yhtä aikaa hyvin ilmeiseksi esimerkiksi siitä, miten kovasti haluamme kelvata muille. Sanankeräilymuistot  luonnollisesti naurattavat tällaista fennistiä ehkä vielä piirun verran keskivertokatsojaa enemmän, ja eihän kaikkien niitä väitöskirjoja tarvitsekaan tehdä. Ammatillisen uran jääminen haaveeksi ei kuitenkaan ole Hannan murheista suurin. Hienoin hetki esityksessä on nöyrtymisen ja avautumisen hetki: raskaiden asioiden elokuvakäsittely saa jatkua. Markun taiteellinen kuvakäsikirjoitus tuo näytelmään aivan uuden kerronnan tason, jonka kautta henkilöt pääsevät peilaamaan tuntojaan. Tarina saa myös yhden ehkä hieman arvattavankin ratkaisunsa juuri käsikirjoituksen lopetuksessa.

Kuva Sami Tirkkonen.

Kaksinaamaisen poliitikon ohella tarinan, ei suinkaan lavatyöskentelyn, valjuimmaksi hahmoksi jää lopulta Aaro, joka hätäpäissään määrittelee sananvapauden omien tarpeidensa kautta ja kuitenkin onneksi, vaikka hyvin perinteisesti, lopussa heltyy huomaamaan, mikä elämässä on tärkeintä. Kaikki henkilöt ovat omalla tavallaan pieniä ja siksi hyviä, mutta estradi on eittämättä naisten – ei vähiten tajunnanräjäyttävässä naulapyssykohtauksessa, joka suorastaan kumauttaa yleisöä.


Kuva Sami Tirkkonen.

Yksi halusta, toinen rakkaudesta 
Kuopion kaupunginteatterin Maria-näyttämö
Ensi-ilta 8.2.2017

Blogiyhteistyö Kuopion kaupunginteatterin kanssa



tiistai 3. tammikuuta 2017

Kirjablogit ja 101 kirjaa



Satasten päivä tänään. 

Yle julkaisi puolelta päivin Kirjojen Suomi -verkkosivustonsa ja Sadan kirjan listan teoksista, jotka välittävät Suomi-kuvaa maamme itsenäisyyden ajalta. Listan ovat koonneet Seppo Puttonen ja Nadja Nowak ja kirjabloggaajilla on kunnia olla mukana projektissa lukemassa ja bloggaamassa heille arvotuista listan teoksista, joista Yle on tehnyt omatkin juttunsa, ks. esim. Yle Areena. Lista täydentyy vuoden 2017 kirjalla loppuvuonna, jolloin 101 kirjan lista saa viimeisen silauksensa.

Oman ajanlaskuni mukaan tänään on jäljellä täsmälleen sata päivää siihen, että muutan kokonaan varsinaiseen, uuteen, kotiimme Keski-Pohjanmaalle. Nykyisin vietän viikot Savossa työni vuoksi, mutta tänä vuonna pääsiäisellä tulee olemaan hyvin kirjaimellinen merkitys. Mikään ei tietenkään vähennä jo mieleen hiipinyttä haikeutta työkavereita ja Kuopion aktiivisia kirjabloggaajatovereita kohtaan.

On hienoa kuulua Kotimaisten kirjablogien yhteisöön ja olla mukana hienossa Ylen projektissa, jossa tunnustetaan kaunokirjallisuuden arvo. Ensimmäinen teos, Ilkka Remeksen Kiirastuli (2016), näkyy Aamu-tv:ssä ja kuuluu Yle Radio 1:ssä tiistaina 10.1., minkä lisäksi teoksesta kirjoittaa useampikin bloggaaja.

Itse pääsen pähkäilemään, miltä Suomi on näyttänyt mummoni ollessa ikäiseni, reilu kolmekymppinen. Onnetar nimittäin arpoi minulle Marja-Leena Mikkolan teoksen Tyttö kuin kitara vuodelta 1964. Jos teos ei ole sinullekaan entuudestaan tuttu, se on melko helposti saatavilla Kirjojen Suomi -sivustolla, jossa yksi projektin yhteistyökumppani Kansalliskirjasto tarjoaa teoksia luettavaksi. Ylen mukaan juurettomuutta ja hetkellistä rakkautta kuvaava teos pääsee niin minun kuin Ylenkin käsittelyyn heinäkuun 11., joten lukuaikaa on hyvin. 

Toivonkin kaikille tänä vuonna paljon lukuaikaa! :) 

Minulla on kesken toivottoman monta teosta, joita jätti jälkeeni muun muassa taannoinen novellimaraton. Lisäksi Kimmo Takasen Tunne lukkosi (2011) makaa sängyn vierellä, työn vuoksi verestän mieleen Seitsemää veljestä (1873) ja joulupukki kantoi kotiin toivomaani keskipohjalaista elon muisteloa (Kaustislainen tarina-arkku, osa I 2011 ja osa II 2016). 

Viime vuonna tärkeimmäksi lukemakseni kirjaksi osoittautui joulukuun rakkaus, Erlend Loen Supernaiivi (1996), josta en ole ehtinyt bloggaamaankaan ja joka jostain ihmeen syystä löysi minut vasta tällä iällä. Eksistentiaalisia kriisejä olen toki maistellut pitkin ikääni.

Mutta siis, tähän vuoteen ja siihen seikkaan, että käyttöön voipi nyt viritellä häshtägin 
#kirjojensuomi. Kaikkien edellä mainittujen linkkien ohella kirjahumua on havaittavissa Facebook-taajuudella Yle Kirjojen Suomi.  


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Novellimaraton 17.-18.12.2016



Aloitin joulukuun 17:nneksi ajoitetun novellimaratonin klo 19.30, joten aikaa on sunnuntai-iltaan 18.12. klo 19.29 saakka. Maratonin ohjeet ja koonti ovat Omppu Martinin blogissa Reader, why did I marry him?

Lauantai-iltana luin kolme novellia (35 sivua), pähkäilin eteisen käytävälle sopivien mattojen pituutta ja ilahduin huomatessani rakkaani pähkäilevän samaa. Puhuimme pitkiä puheluita ja tuntui raastavalta ettemme juuri tänään jakaneet samaa sohvaa. Tänään tuli nimittäin viisi vuotta ensikohtaamisestamme <3

Tuntui oikealta ostaa itselle Granta-sarjan 7. osa Koti jokin aika sitten, koska tänä samana syksynä ostimme oman kodin. Lukeminen alkoi tänään. 


Tässä maratonin alkumetrit:

Teoksesta Huomenna tuulet voimistuvat (OsuusKumma, 2013) Toim. Henriksson ja Leppänen

¤ Janne Harju: Niin lähti kaunis Päivänsäde, 14 sivua

Novelliin oli helppo päästä mukaan. Erilaisuuden alleviivaaminen ärsytti alkuun, kunnes tulinkin liittäneeksi keinon päähenkilön tilan havainnollistamiseen. Eletään jossain tulevaisuudessa, vaikka ongelmat sopivat nykymenoonkin.


Kaksi seuraavaa teoksesta Granta 7 - Koti (Otava, 2016) Toim. Pöyry ym.

¤ Antti Tuomainen: Ihmisten kaupunki, 12 sivua

Iso, hieno novelli. Luettava itse.

¤ Pia Ingström: Koti mielessä, 9 sivua

Kirjoittajaa tuntematta lähdin lukemaan tekstiä fiktiona, kunnes huomasin suoran viittauksen Ingströmin teokseen Tunteilla on tilansa (2014) ja ymmärsin, että teksti on kaiketi ennemminkin essee. Periaatteessa teksti kuitenkin jatkui niin, että alkuperäinen novellioletukseni sai jatkaa eloaan. Koti mielessä tuntuukin juuri kaunokirjallisuusmaiselta esseeltä, jota essee huoleti saakin olla. Tavaroihin piiloutunut henkilö I kuvaa hyvin itselleen ja läheisilleen tuntemattomaksi jäävää, merkityksellisyyttä janoavaa nyky-yksilöä. Laskettakoon tämäkin teksti siis novellilukuihini. Grantassa tekstilajit vaihtelevat, mutta rajat ovat häilyviä.  

Unten ajan jälkeen olisi tarkoitus jatkaa novellien parissa. Kauniita unia!


Sunnuntai 18.12. klo 14.40

Olen jatkanut maratonia tänään Sylvia Plathin tekstikokoelmalla Paniikki-Johnny ja Uniraamattu (Basam Books, 2014; Alkuteos Johnny Panic and the Bible of Dreams, Suom. Jussi Korhonen). Teos alkaa osiolla I Parhaat novellit ja muut proosatekstit, joista luin kaksi ensimmäistä. Aloitusnovellissa omintakeinen unia kirjaava minäkertoja sai minut lukijana yllätettyä täysin. Loppua kohden päädyin pohtimaan, kuinka naiivisti olinkaan novellin alussa suhtautunut lukemaani. Toinen, huomattavasti lyhkäisempi, teksti puolestaan ei yllätä - perimmäiseksi sanomaksi, jo alusta hahmottuvaksi vireeksi, osoittautuu yhteen muottiin valamisen ihmettely.

¤ Sylvia Plath: Paniikki-Johnny ja Uniraamattu, 25 sivua
¤ Sylvia Plath: Amerikka! Amerikka!, 7 sivua

Ruoanlaiton jälkeen jatkanen George Saundersin Joulukuun kymmenennellä (Siltala, 2015, Tenth of December, 2013, Suom. Markku Päkkilä), jota myös ainakin Karvakasan alta löytyi kirja -blogissa oli luettu novellimaratoniin. Strategiakseni on näemmä muotoutunut lukea yksi sieltä, toinen täältä - pientä kaavoihin kangistumista puoltaa novellien lukeminen teosten saneleman järjestyksen mukaan ;)

Loppupäivän lukemiset

Ilta kului mukavasti novellien parissa. Saundersin tekstit tuntuivat ensialkuun pähkähulluilta, mutta tyyliin tottumisen jälkeen lukeminen alkoi tuntua ihan mukavalta ajanvietteeltä. Luulen, että jatkan teosta vielä jossain vaiheessa, koska jotenkin tekee mieli nähdä, miten tällainen kokoelma jatkuu. Yksittäisten novellien poimiminen sieltä täältä ei varmasti tee oikeutta kokoelmille, mutta toisaalta lukijalla on valta harppoa tai hiiviskellä. Hurmeen Tivoli-novellin myötä palasin suomalaiseen miljööhön hieman arveluttavien kaverien matkaan. Eikä siinä, novelli oli ihan jees.

Ahavaan liittyy tietysti väkisinkin hieman ennakko-odotuksia, koska teos on niittänyt mainetta ja täytyy myöntää, että minäkin pidin kerronnasta (siis ainakin aloitusnovellin osalta), vaikka yleensä lapsikertojat eivät ole olleet makuuni. Tämä on myös sellainen, jota täytynee jatkaa maratonin jälkeenkin.

¤ George Saunders: Kunniakierros, 22 sivua
¤ George Saunders: Oksat, 2 sivua
¤ George Saunders: Pentu, 12 sivua

Teoksesta Novelli palaa. Matkanovelleja (WSOY, 2013) Toim. Kettu ja Salmela

¤ Juha Hurme: Tivoli, 10 sivua

Selja Ahavan teoksesta Taivaalta tippuvat asiat (Gummerus, 2015)

¤ Seinään haudattu tyttö, 99 sivua


TULOS: 10 novellia kuudesta eri kokoelmasta, 212 sivua

Opin novellimaratonilla paljon uutta, koska valikoin kirjoittajia, joilta en ole aiemmin lukenut mitään. Vaikka tällaista usein suunnitteleekin, näinkin runsaasti uusia tuttavuuksia lukee yleensä vain jonkin tempauksen myötä, eli voinen olla varsin tyytyväinen kokemukseeni. Sain myös - niin hyvässä kuin pahassakin - kartutettua luettavien teosten listaani.

Lukemisellani on usein sellaisiakin taustatoiveita, että jospa löytyisi jotakin tuoretta tai erityistä opetuksen tarpeisiin, siis työhöni lukiossa. Rakkaat helmet, Timo Teräsahjon Pehkosen muorin talo ja Gabriel Garcia Marquezin Valo on kuin vesikin, toimivat vuodesta toiseen ja on aina pakko näyttää uudelle ikäluokalle, koska niiden avulla voi niin joutuisasti opettaa novellin tulkintaa, mutta uusia ihanuuksiakin toivon toki löytäväni. Tällä kertaa en ehkä ylentynyt pedagogisesti (eikä toki aina tarvitsekaan), mutta Tuomaisen Ihmisten kaupungin olettaisin tekevän vaikutuksen kyllä lukiolaisiinkin.

Kiitos maratonista ja novellien lukuintoa kaikille!