True crimea kansalle True crimen pariin päädyin syystä, että taannoisella pitkällä ajomatkalla annoin mieheni valita, mitä kuuntelisimme äänikirjapalvelusta. Hän löysi Harri Gustafsbergin ja Heidi Holmavuon tietokirjan Karhuryhmä (Otava, 2019), joka olikin varsin mainio valinta. En ollut kiinnittänyt koko teokseen huomiota, mutta muu Suomi oli, sillä Kirjakauppaliiton Mitä Suomi lukee -tilastoissa teos on lokakuun 2019 kolmanneksi ja marraskuun kuudenneksi myydyin tietokirja. Tamperelaisen (18.10.2019) mukaan teoksen ensipainos loppui viikossa ja keväällä 2020 on tulossa tv-sarja. Kirjablogeista tosin en arvioita löytänyt. Johtuneeko siitä, että teos vaikuttaa päällisin puolin suurelle massalle näpytellyltä pikahitiltä? Itse tosin tajusin vasta kuuntelun jälkeen, että ydinhenkilö, yli 20 vuotta Karhuryhmässä työskennellyt Gustafsberg, on televisiosta tutun Jutta Gustafsbergin ex-mies. Kansikaan kieltämättä ei vetäisi ainakaan minua puoleensa, mutta sisältö kyllä. Teo
Kiva esikoisromaani ei-kivasta lamasta Suvi Vaarlan esikoisromaani Westend (WSOY, 2019) oli pitkästä aikaa teos, jonka pariin oli koko ajan kiva palata, vaikka aihe, lama, ei luonnollisestikaan ole kiva . Aloitin lukemaan teosta e-kirjana, mutta pitkän ajomatkan osuessa kalenteriin siirryinkin jo melko varhaisessa vaiheessa kuuntelemaan äänikirjaa. Elina kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan tavalla, joka saa lukijan luulemaan, että on itsekin paikalla. En ole aiemmin törmännyt 90-luvun lama-ajan kuvauksiin ja ajanjakso jo itsessään houkutteli teoksen äärelle. Olin laman aikaan koulutaipaleeni alkupuolella enkä todellakaan tiennyt maailman menosta tuon taivaallista. Muistan kuitenkin, kun koulukirjoja alettiin kierrättää ja opettajia lomautettiin ja varmaan aistin jotenkin ajan ilmapiiriä, vaikka en mitään ymmärtänytkään. Oi lapsuus, voi lapsuus Jostain syystä koin helpoksi samaistua Elinaan, jonka elämään lama iski hampaansa ja jonka nuoruuttakin varjosti epäva