Lukuhumua

Mielenrauhaa ei voi siirtää eikä ostaa.  Se asettuu kehoon, jos elämässä on tilaa ja luottamusta. Hanna Brotheruksen  omaelämäkerrallinen  Ainoa kotini (WSOY, 2021) on mitä sopivin teos päättämään suunnittelemattoman, pitkäksi venyneen blogitaukoni, koska sen kuunteleminen vei minulta peräti kahdeksan kuukautta. Varmaankin ennätys sillä mittarilla, mitä teosta olen edennyt pisimpään ja silti saattanut lopulta päätökseen. Suurin syy venymiseen ei ole niinkään teoksessa  –  vaikka ehkä vähän siinäkin  –  vaan keskittymiskyvyssäni, joka on heikentynyt viime vuosina todella hälyttävästi. Keskittymisvaikeuksien taustalla lienee ainakin töiden tuominen kotiin. En ole millään mittapuulla someaddikti, mutta kenties työhön ja vapaa-aikaan liittyvien sovellusten määrällä on niin ikään ollut oma vaikutuksensa. Lisäksi menneinä vuosina jokaista lomaa on sävyttänyt jonkinlainen piharemontti tai vastaava, joten lukemiseen rauhoittumiseen ei ole ollut ihan hirveästi...

True crimea kansalle True crimen pariin päädyin syystä, että taannoisella pitkällä ajomatkalla annoin mieheni valita, mitä kuuntelisimme äänikirjapalvelusta. Hän löysi Harri Gustafsbergin ja Heidi Holmavuon tietokirjan Karhuryhmä (Otava, 2019), joka olikin varsin mainio valinta. En ollut kiinnittänyt koko teokseen huomiota, mutta muu Suomi oli, sillä Kirjakauppaliiton  Mitä Suomi lukee  -tilastoissa teos on lokakuun 2019 kolmanneksi ja marraskuun kuudenneksi myydyin tietokirja. Tamperelaisen  (18.10.2019) mukaan teoksen ensipainos loppui viikossa ja keväällä 2020 on tulossa tv-sarja. Kirjablogeista tosin en arvioita löytänyt. Johtuneeko siitä, että teos vaikuttaa päällisin puolin suurelle massalle näpytellyltä pikahitiltä? Itse tosin tajusin vasta kuuntelun jälkeen, että ydinhenkilö, yli 20 vuotta Karhuryhmässä työskennellyt Gustafsberg, on televisiosta tutun Jutta Gustafsbergin ex-mies. Kansikaan kieltämättä ei vetäisi ainakaan minua puoleensa, mutta sisältö ...

Kiva esikoisromaani ei-kivasta lamasta Suvi Vaarlan esikoisromaani Westend  (WSOY, 2019) oli pitkästä aikaa teos, jonka pariin oli koko ajan kiva palata, vaikka aihe, lama, ei luonnollisestikaan ole  kiva . Aloitin lukemaan teosta e-kirjana, mutta pitkän ajomatkan osuessa kalenteriin siirryinkin jo melko varhaisessa vaiheessa kuuntelemaan äänikirjaa.  Elina kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan tavalla, joka saa lukijan luulemaan, että on itsekin paikalla. En ole aiemmin törmännyt 90-luvun lama-ajan kuvauksiin ja ajanjakso jo itsessään houkutteli teoksen äärelle. Olin laman aikaan koulutaipaleeni alkupuolella enkä todellakaan tiennyt maailman menosta tuon taivaallista. Muistan kuitenkin, kun koulukirjoja alettiin kierrättää ja opettajia lomautettiin ja varmaan aistin jotenkin ajan ilmapiiriä, vaikka en mitään ymmärtänytkään.  Oi lapsuus, voi lapsuus Jostain syystä koin helpoksi samaistua Elinaan, jonka elämään lama iski hampaansa ja jonka nuoruutt...

Ensimmäinen kerta, kun luin runo- ja tietoteoksen yhdistelmän , ja täytyy korostaa, että konsepti toimii erinomaisesti. Pekka Tuomikosken toimittamassa teoksessa Suomalaiset klassikkorunoilijat ja heidän koskettavimmat runonsa (Mäntykustannus, 2008) jokaiselta runoilijalta on kaksi runoa, joita edeltää tekijän kokoama tietoaukeama. Aukeaman ensimmäiseen sivuun on tiivistetty runoilijan elämä, kun toinen sivu on pyhitetty tekijän isän, Tuomo Tuomikosken, luontokuville ja runoilijan teosluettelolle. Muutamassa kohdassa kriittinen silmä tarttuu kömpelöön virkerakenteeseen, mutta pääosin lukeminen on nautintoa.  Graafinen suunnittelu ja kansi on Maria Appelbergin käsialaa. Jotkut runoilijat, kuten Immi Hellén , olivat ennen tätä teosta itselleni lähes tuntemattomia – toisista taas on mukava kertailla perustietoja, jopa oppia uutta, samalla kun pääsee uppoutumaan kauniisiin runoihin. Vaikka Joulukirkkoon oli lapsuuden lempijoululaulujani, sanoittajaan en ollut koskaan kii...

Olen ollut mukana  Oksan hyllyltä -blogin luotsaamassa kirjankansibingossa. Kyseisestä blogista  voi lukea koonnin, miten siellä on bingoiltu. Varsinainen haasteyhteenveto on sivuston mukaan tulossa syyskuussa. Oma bingoiluni on ollut todella rentoa ja loppukesän lukemiseni epäjohdonmukaista ja poukkoilevaa.  Esimerkiksi Lars Sundin Missä musiikki alkoi -romaania yritin pitkin kesää lukea ja lukea, mutta viime viikolla totesin, että kun se ei lähde niin mikäs pakko se sitten on. Tällainen tietoinen kesken jättäminen ei ole ollut minulla tapana. Teoksia on kyllä jäänyt kesken siitä syystä, että niiden lukemiseen on tullut liian pitkä tauko muiden kiireiden vuoksi, enkä ole saanut enää otetta. Kuitenkin kesken jääneet teokset ovat olleet mieluisia ja olen ajatellut, että voisin lukea niitä taas joskus myöhemmin. Mutta tästä teoksesta ajattelen nyt aivan toisin. Saadakseni kuitenkin edes yhden bingorivin valitsin tämän viikonlopun lukemiseni kirjan kansien peruste...

Porrastreeniä ja vuorenvalloituspettymystä. Kunnon vanhan ajan henkeä saksofonin tahtiin. Hellepilviä, huvia ja historiaa. Siinä sanoja tiivistämään huikaiseva Puolan-matkamme, joka oli enemmän kuin osasi odottaa. Kesäloma alkaa olla nyt lopuillaan. Tänä vuonna jätimme lomareissun ihan loman ehtoopuolelle, jotta olisi jotain mitä odottaa ja pääsisi vielä vaihtamaan maisemaa juuri ennen töihin paluuta. Krakova oli ollut mielessämme erityisesti siksi, että mieheni halusi vierailla Auschwitzissa, mutta myös minua innosti matka historialliseen kulttuurikaupunkiin.  Lensimme Helsingistä Krakovaan Finnairin vajaan kahden tunnin aamulennolla ja perillä tuli hengailla kaupungilla ennen kuin pääsimme kirjautumaan hotelliin. Matkalaukut toki veimme hotellin laukkusäilytykseen heti alkuun.    Hotelliksi varasimme lähellä vanhaakaupunkia sijaitsevan Abella Suites & Apartmentsin, joka kuuluu Artery-hotelliketjuun. Kriteereinämme oli edullinen hinta ja hyvä ...