sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Novellimaraton 17.-18.12.2016



Aloitin joulukuun 17:nneksi ajoitetun novellimaratonin klo 19.30, joten aikaa on sunnuntai-iltaan 18.12. klo 19.29 saakka. Maratonin ohjeet ja koonti ovat Omppu Martinin blogissa Reader, why did I marry him?

Lauantai-iltana luin kolme novellia (35 sivua), pähkäilin eteisen käytävälle sopivien mattojen pituutta ja ilahduin huomatessani rakkaani pähkäilevän samaa. Puhuimme pitkiä puheluita ja tuntui raastavalta ettemme juuri tänään jakaneet samaa sohvaa. Tänään tuli nimittäin viisi vuotta ensikohtaamisestamme <3

Tuntui oikealta ostaa itselle Granta-sarjan 7. osa Koti jokin aika sitten, koska tänä samana syksynä ostimme oman kodin. Lukeminen alkoi tänään. 


Tässä maratonin alkumetrit:

Teoksesta Huomenna tuulet voimistuvat (OsuusKumma, 2013) Toim. Henriksson ja Leppänen

¤ Janne Harju: Niin lähti kaunis Päivänsäde, 14 sivua

Novelliin oli helppo päästä mukaan. Erilaisuuden alleviivaaminen ärsytti alkuun, kunnes tulinkin liittäneeksi keinon päähenkilön tilan havainnollistamiseen. Eletään jossain tulevaisuudessa, vaikka ongelmat sopivat nykymenoonkin.


Kaksi seuraavaa teoksesta Granta 7 - Koti (Otava, 2016) Toim. Pöyry ym.

¤ Antti Tuomainen: Ihmisten kaupunki, 12 sivua

Iso, hieno novelli. Luettava itse.

¤ Pia Ingström: Koti mielessä, 9 sivua

Kirjoittajaa tuntematta lähdin lukemaan tekstiä fiktiona, kunnes huomasin suoran viittauksen Ingströmin teokseen Tunteilla on tilansa (2014) ja ymmärsin, että teksti on kaiketi ennemminkin essee. Periaatteessa teksti kuitenkin jatkui niin, että alkuperäinen novellioletukseni sai jatkaa eloaan. Koti mielessä tuntuukin juuri kaunokirjallisuusmaiselta esseeltä, jota essee huoleti saakin olla. Tavaroihin piiloutunut henkilö I kuvaa hyvin itselleen ja läheisilleen tuntemattomaksi jäävää, merkityksellisyyttä janoavaa nyky-yksilöä. Laskettakoon tämäkin teksti siis novellilukuihini. Grantassa tekstilajit vaihtelevat, mutta rajat ovat häilyviä.  

Unten ajan jälkeen olisi tarkoitus jatkaa novellien parissa. Kauniita unia!


Sunnuntai 18.12. klo 14.40

Olen jatkanut maratonia tänään Sylvia Plathin tekstikokoelmalla Paniikki-Johnny ja Uniraamattu (Basam Books, 2014; Alkuteos Johnny Panic and the Bible of Dreams, Suom. Jussi Korhonen). Teos alkaa osiolla I Parhaat novellit ja muut proosatekstit, joista luin kaksi ensimmäistä. Aloitusnovellissa omintakeinen unia kirjaava minäkertoja sai minut lukijana yllätettyä täysin. Loppua kohden päädyin pohtimaan, kuinka naiivisti olinkaan novellin alussa suhtautunut lukemaani. Toinen, huomattavasti lyhkäisempi, teksti puolestaan ei yllätä - perimmäiseksi sanomaksi, jo alusta hahmottuvaksi vireeksi, osoittautuu yhteen muottiin valamisen ihmettely.

¤ Sylvia Plath: Paniikki-Johnny ja Uniraamattu, 25 sivua
¤ Sylvia Plath: Amerikka! Amerikka!, 7 sivua

Ruoanlaiton jälkeen jatkanen George Saundersin Joulukuun kymmenennellä (Siltala, 2015, Tenth of December, 2013, Suom. Markku Päkkilä), jota myös ainakin Karvakasan alta löytyi kirja -blogissa oli luettu novellimaratoniin. Strategiakseni on näemmä muotoutunut lukea yksi sieltä, toinen täältä - pientä kaavoihin kangistumista puoltaa novellien lukeminen teosten saneleman järjestyksen mukaan ;)

Loppupäivän lukemiset

Ilta kului mukavasti novellien parissa. Saundersin tekstit tuntuivat ensialkuun pähkähulluilta, mutta tyyliin tottumisen jälkeen lukeminen alkoi tuntua ihan mukavalta ajanvietteeltä. Luulen, että jatkan teosta vielä jossain vaiheessa, koska jotenkin tekee mieli nähdä, miten tällainen kokoelma jatkuu. Yksittäisten novellien poimiminen sieltä täältä ei varmasti tee oikeutta kokoelmille, mutta toisaalta lukijalla on valta harppoa tai hiiviskellä. Hurmeen Tivoli-novellin myötä palasin suomalaiseen miljööhön hieman arveluttavien kaverien matkaan. Eikä siinä, novelli oli ihan jees.

Ahavaan liittyy tietysti väkisinkin hieman ennakko-odotuksia, koska teos on niittänyt mainetta ja täytyy myöntää, että minäkin pidin kerronnasta (siis ainakin aloitusnovellin osalta), vaikka yleensä lapsikertojat eivät ole olleet makuuni. Tämä on myös sellainen, jota täytynee jatkaa maratonin jälkeenkin.

¤ George Saunders: Kunniakierros, 22 sivua
¤ George Saunders: Oksat, 2 sivua
¤ George Saunders: Pentu, 12 sivua

Teoksesta Novelli palaa. Matkanovelleja (WSOY, 2013) Toim. Kettu ja Salmela

¤ Juha Hurme: Tivoli, 10 sivua

Selja Ahavan teoksesta Taivaalta tippuvat asiat (Gummerus, 2015)

¤ Seinään haudattu tyttö, 99 sivua


TULOS: 10 novellia kuudesta eri kokoelmasta, 212 sivua

Opin novellimaratonilla paljon uutta, koska valikoin kirjoittajia, joilta en ole aiemmin lukenut mitään. Vaikka tällaista usein suunnitteleekin, näinkin runsaasti uusia tuttavuuksia lukee yleensä vain jonkin tempauksen myötä, eli voinen olla varsin tyytyväinen kokemukseeni. Sain myös - niin hyvässä kuin pahassakin - kartutettua luettavien teosten listaani.

Lukemisellani on usein sellaisiakin taustatoiveita, että jospa löytyisi jotakin tuoretta tai erityistä opetuksen tarpeisiin, siis työhöni lukiossa. Rakkaat helmet, Timo Teräsahjon Pehkosen muorin talo ja Gabriel Garcia Marquezin Valo on kuin vesikin, toimivat vuodesta toiseen ja on aina pakko näyttää uudelle ikäluokalle, koska niiden avulla voi niin joutuisasti opettaa novellin tulkintaa, mutta uusia ihanuuksiakin toivon toki löytäväni. Tällä kertaa en ehkä ylentynyt pedagogisesti (eikä toki aina tarvitsekaan), mutta Tuomaisen Ihmisten kaupungin olettaisin tekevän vaikutuksen kyllä lukiolaisiinkin.

Kiitos maratonista ja novellien lukuintoa kaikille!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Kirjabloggaajien joulukalenteri - 4. luukku



Tervetuloa kirjabloggaajien joulukalenterin neljänteen luukkuun, jossa vietetään kotoisia lukijaihmisen pikkujouluja ja muistutetaan, että jouluhulinoidenkin keskellä on terveellistä ottaa aikaa rentoutumiselle. Eilinen luukku avautui Limalepakon kirjablogissa ja huomisen luukun järjestää Aarrekirjasto. Kaikki tämänvuotiset joulukalenteriblogit näkee ensimmäisestä luukusta, blogista Hyllytontun höpinöitä.




Kotoisien pikkujoulujen idea on sallia itselle tuntikausia rentoa aikaa ja toisaalta viettää juuri sellaisia pikkujouluja kuin itse haluaa. Joulunodotusjuhlia vietetään työ-, kaveri- ja harrastusporukoissa - mutta miksipä ei kirjojenkin parissa? Päästäkseen pikkujoulutunnelmaan ei ole välttämätöntä vääntäytyä väkijoukkoon rymyämään. Moni lukija on toki tottunutkin yhdistämään kirjanlukutapahtumaan sopivaa syömistä, vilttiä, kynttilän leimua tai muuta tunnelmanluojaa - kuka nyt mistäkin pitää. Toisaalta kirjaan saatetaan tarttua yötamineissa viimeisillä voimilla, kun kaikki muu päivän reksvisiitta on ripustettu seuraavaa aamua odottamaan. Ainakin jos jälkimmäinen tapa on tutumpi - kuten minulle - on erityisen mukavaa suunnitella lukuhetkeä, jolloin voi panostaa ilmapiiriin oikein kunnolla. 

Viime vuonna vietin yhden ihmisen yksityistä kirjastopikkuojoulua Kuopion kaupunginkirjastossa (Kirjabloggaajien joulukalenterin 4. luukku, 2015). Tänä vuonna päätin jatkaa lukunautintopikkujoulun perinnettä hieman muunnellen. Koska ostimme syksyllä kodin, jossa en kuitenkaan ole pystynyt vielä arkisin asumaan - enkä siksi edes viettämään kovin pitkiä aikoja kerrallaan - tuntui luontevalta viettää joulukalenteripikkujoulua juuri tässä kodissa. Voitte arvata, että kun asuu viikot idässä ja pyhät lännessä, on melkein koko ajan matkalla seuraavaan paikkaan ja pysähtyminen on hankalaa. Ja hankalaa se voi olla nykyään kenelle tahansa, vaikka ulko-ovia olisikin vain yksi. 

Siis loikoile, lekottele omalla luvalla!


Edellytyksenä kotoisten tai yksityisten pikkujoulujen onnistumiselle on kenties se, että on ainakin jossain määrin jouluihminen. Tunnelmaan päästäkseen. Tällaisen paljasjalkaisen joulukeijun on hieman hankala arvioida objektiivisesti, onnistuuko lukupikkujouluilu keneltä tahansa. Miltäpä sinusta tuntuisi?

Jos mieli ei asetu poikkiteloin ja päättää ryhtyä toimeen, kannattaa tilaisuutta hieman suunnitella. Etukäteen on syytä pohtia, millaista tarpeistoa kaipaa sopivan tunnelman luomiseen ja milloin on mahdollista irtautua ympäröivästä todellisuudesta. 

Itse aloitin hankkimalla herkkuja ja päädyin kokeilemaan muun muassa Halvan Herkku-marmeladia, joka osoittautui jopa aivan odottamattoman herkulliseksi. Ennen kaikkea se palautti uskoni marmeladeihin. Viehättävä keltainen, itselle vieras paketti tosin synnytti jo ostohetkellä jonkin verran toiveita. Kattaus sisältää makoisan kolmikon: raparperi-vanilja, aprikoosi ja omena. Suklaata en suinkaan voinut jättää valikoiman ulkopuolelle ja jälkiruoaksi keksin juhlavan leipäjuuston. Oma aikansa kului kodin siivoamiseen ja tuikut tuli asetelluiksi tarkkaan harkiten. Takkatulesta meillä vastaa toinen myös pikkujoulupäivänäni. 


Kirjavalinnat ovat tietysti tärkeä osa etukäteisvalmisteluja. Huomasin jo taannoin Marian Keyesin kolumnikokoelman Peiton alla - tarinoita kirjailijaelämästä (Under the Duvet 2001, Tammi 2012, 2. p. Suom. Liisa Laaksonen) sisältävän pari jouluaiheista kolumnia. Siispä päätin säästää pikkujoulujen alkupuheeksi kolumnit Joulu ilman karkkia on huijausta ja Hyvää joulua! Suoraksi jonoksi järjesty!

Muiden kirjojen valinta oli hankalaa, koska lukupinolle on päässyt kertymään korkeutta. Lopulta päätin valita a) jonkin nopealukuisen romaanin, johon olen pitkään aikonut syventyä ja jonka lukeminen voisi todella tuntua levolliselta ja b) jonkin runoteoksen, jolla voisin aloittaa blogissani runobloggausten sarjan (aina ne tavoitteet tuntuvat kuitenkin kummittelevan takaraivossa).    

Päädyin siis valitsemaan a) Erlend Loen romaanin Supernaiivi (Naiv. Super 1996, Like 2001, 4. p. Suom. Outi Menna) ja b) lasten ja nuorten Finlandia -voittaja Juuli Niemen runoteoksen Tuhat tytärtä (Otava 2015). Molempien kansia koristaa sopivasti joulun punainen!

Pikkujoulun ei toki tarvitse rajoittua lukemiseen, vaan itsellänikin on mehevä lista katselunautintoja, joita täytynee varmasti vielä karsia fiiliksen mukaan. Ylen joulukalenterit (Jäätävä seikkailu ja Strömsön joulukalenteri) sopivat jouluisaan tilaisuuteen äärimmäisen hyvin, mutta lista on rakentunut myös muulta pohjalta:

- Charles Dickensin ihmemaa, jonka aloitusjakson aikaan en ollut television tavoitettavissa
- Gilmoren tytöt - vuosi elämää, jossa olen kaiketi Kevään keskivaiheilla
- Kotiin takaisin - näkemättä peräti 3. kauden aloitusjaksosta asti
- Lupaus-elokuva, jonka näin ensimmäisen kerran joskus opiskeluaikoina itsenäisyyspäivän aattona, minkä vuoksi miellän elokuvan itseoikeutetusti itsenäisyyspäiväjuhlintaani. DVD:ltä katsottuna se ei tosin ole yhtä juhlava kuin televisiosta, kun tietää, että samaan aikaan samaa katsoo moni muukin.

Yksityisiä lukupikkujouluja voi pitää milloin tahansa ja joko olla jakamatta tunnelmia muille tai jakaa niitä niin avoimesti kuin tahtoo vaikkapa blogin (meillä ja teillä), Instagramin, Facebookin ja Twitterin kautta. Käytä tunnistetta #lukupikkujoulut.






Kiva kun kävit ;) Lokoisaa joulun odotusta! Seuraava luukku siis blogissa Aarrekirjasto.