lauantai 1. maaliskuuta 2014

Ei loppuisi koskaan

Olen lomaillut, vaikka tuntuu, että ei riitä. Henkisesti loma tuntui loppuvan jo tänään, koska stressi palasi, enkä kyennyt enää nauttimaan täysin siemauksin lomalauantaista. Paras hetki oli, kun aurinko näyttäytyi, mutta sekin meni piiloon hyvin nopeasti.

Pilvisen taivaan alla ajoimme Pietariinkin viikko sitten. Kävimme katsomassa elämää rajan takana. Se ei silloin vielä tuntunut yhtä uhkaavalta kuin näiden päivien uutisia katsoessa. Tavoilleni uskollisena halusin käydä kuvaamassa mahdollisimman monta merkittävää nähtävyyttä, joista muutama kuva tekstin jälkeen. Palatessa koukkasimme Viipurin kautta ihmettelemässä, millainen paikka on ennen kuulunut Suomelle ja kuinka lähellä sitä onkaan suuren maan laitakaupunki. Ei näyttänyt ihan siltä, miltä kuulostaa kirjan nimi Siniset Viipurin illat

Kirjoitin aiemmin runokilpailusta, mutta tulosten julkistaminen on antanut odottaa itseään. Maan töminää! Pääsin kolmannelle sijalle, mistä olin hyvin iloissani. Paikallislehtijutut on hankittu kokoelmaan ja ruusu komeilee vieläkin keittiön pöydällä, parhaansa tosin jo antaneena. Avomieheni vaikutti hyvin ylpeältä ja jakoi onnen kanssani, mikä teki tilanteesta hyvin lämpimän ja ikimuistoisen.  

Huomiselle on luvassa vielä loman parasta antia, nimittäin kahden ystävän näkeminen. Tämän illan aion nauttia kirja kädessä, vaikka on hyvin mahdollista, että kuten aiempinakin iltoina, jälleen tänään nukahdan kirja näppylöissä vain muutaman sivun edettyäni. Nauttimani unen määrä kertoo paljon siitä, kuinka väsynyt todella olen. Kolme viikkoa sitten minulla alkoi hullu lukujärjestys, jota pitäisi sietää vielä kuukausi. Tällä hetkellä odotan yhtä aikaa, että kuukausi olisi pian ohi ja että tämä ilta ei loppuisi koskaan. 

Smolnan katedraali
Kirkko veren päällä
Talvipalatsi
Viipurin linna