perjantai 4. joulukuuta 2015

Kirjabloggaajien joulukalenteri, 4. luukku



Kuva Niina/Yöpöydän kirjat

Tervetuloa kirjabloggaajien joulukalenterin neljänteen luukkuun. Edellinen luukku aukesi Kulttuuri kukoistaa -blogissa ja seuraava blogissa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä. Lista kaikista kalenterin luukuista on blogissa Hyönteisdokumentti




Tässä luukussa vietämme kirjastopäivää omintakeisessa pikkujouluhengessä. Millainen on toiveiden pikkujoulu, jota voi viettää itsekseen silti olematta yksin? Olen monesti haaveillut mahdollisuudesta viettää aikaa kirjastossa, ottaa hyllystä minkä kirjan tahansa ja nautiskella taikamaan tunnelmasta rauhassa. Ehkä joillekin lukeville kirjasto on todella se kotoisa olohuone, mutta minun tavanomaisiin kirjanhakureissuihini ei tällainen leppostelu ole istunut. Kirjasto - niin paljon kuin rakastankin - tahtoo jäädä lyhyeksi välietapiksi arjen tikittävässä temppuradassa. Niinpä päätin järjestää yhden hengen kirjastopikkujoulut vain itselleni.  Tämän pienen raportin myötä haastan kaikki kertomaan omista kirjastonkäyttötavoistaan.

Kuin vakuudeksi idean toimivuudesta sain juuri kirjastopäivänäni vuoden ensimmäisen joulukortin. Pakkasin sen mukaan tuomaan tunnelmaa. Lisäksi tykötarpeisiin kuului rakkaalta saamani After Eight -rasia (suklaahan kuuluu jouluun) ja yllättävän tahon minulle lahjoittama Draamakka-opas (Raija Airaksinen - Marjatta Karkkulainen: Draamakka. Vakallinen toiminnallisia kokonaisuuksia, Draamatyö 2012). Tärkeä osa pikkujoulujeni ohjelmaa oli nauttia sekä sulavia että sanallisia suupaloja. Kirjastopäiväni ehtooksi asettauduin vielä lehtisaliin täyttämään lopun senhetkisestä tiedonjanostani. 





Sattumanvaraiseksi käteen tarttuneeksi helmeksi osoittautui Marjut Hjeltin ja Jaana Aallon Tonttu. Tonttusuvun tarinoita suuresta metsästä. (SKS 1997) Teos alkaa tarinallisesti Tahvana Teppana Anselminpoika Tontun elämästä ja päätyy informatiiviseen tonttutietouteen. Täydellinen teos kaikille meille tonttuihmisille!



Tietämättä sanattoman kulkijan yksityisistä pikkujouluista myös kirjaston väki oli panostanut joulutunnelmaan. Näytille oli koottu jouluisia kirjoja ja hyllyjen väliin asetettu Lukuhaaste-joulukalenteri, jonka sähköiseen versioon pääsee tästä

Sivujen lomasta kurkkailin välillä muita kirjaston kavereita ja jossain vaiheessa tietoisuuteni täyttyi kirjaston taiasta. Tunsin itseni niin etuoikeutetuksi ja iloiseksi, kun voin tulla sellaiseen fantasiamaailmaan kuin kotiini, keneltäkään lupaa kysymättä, ja todellakin avata ihan minkä tahansa tarinan. 

Vaikka puitteet olivat kunnossa, hektisestä hetkiseksi hivuttautuminen ei käynyt ihan tuosta vaan. Olin asettautunut ensimmäisen kirjallisen herkkuni äärelle, mutta Tonttukirjan avaamista seuranneet ensimmäiset kymmenen minuuttia kävin ylikierroksilla. Ajatukset pyörivät jossain muualla niin, että luin samoja lauseita useaan kertaan ja palasin kohta kohdalta taaksepäin. Juuri tämä osin yllättäväkin havainto todisti vain, kuinka tarpeeseen kirjastopäivä tulikaan. Saman huomasin vielä puolen yön jälkeen kotona, kun olinkin tavanomaisen väsymyksen ja aikaisen nukkumaanmenon sijaan sukeltanut flow-tilaan tekemään - TÖITÄ! Hui. Ei sillä, että olisin pyrkinyt paikkaamaan kirjastossa vietettyjä tunteja vaan työ tuntui yhtäkkiä hurjan nautinnolliselta, kun oli välillä ajatellut tonttuja. 

Kertokaahan, vietättekö vastaavanlaisia kirjastopäiviä. Onko kirjasto teille enemmän hengailun tyyssija vai kirjasaaliin noutopiste?

Tonttumaista joulunodotusaikaa ja viihtykää kirjojen valtakunnassa!