Siirry pääsisältöön

Kun mies valitsee true crimea – Harri Gustafsberg ja Heidi Holmavuo: Karhuryhmä



True crimea kansalle

True crimen pariin päädyin syystä, että taannoisella pitkällä ajomatkalla annoin mieheni valita, mitä kuuntelisimme äänikirjapalvelusta. Hän löysi Harri Gustafsbergin ja Heidi Holmavuon tietokirjan Karhuryhmä (Otava, 2019), joka olikin varsin mainio valinta. En ollut kiinnittänyt koko teokseen huomiota, mutta muu Suomi oli, sillä Kirjakauppaliiton Mitä Suomi lukee -tilastoissa teos on lokakuun 2019 kolmanneksi ja marraskuun kuudenneksi myydyin tietokirja. Tamperelaisen (18.10.2019) mukaan teoksen ensipainos loppui viikossa ja keväällä 2020 on tulossa tv-sarja. Kirjablogeista tosin en arvioita löytänyt. Johtuneeko siitä, että teos vaikuttaa päällisin puolin suurelle massalle näpytellyltä pikahitiltä? Itse tosin tajusin vasta kuuntelun jälkeen, että ydinhenkilö, yli 20 vuotta Karhuryhmässä työskennellyt Gustafsberg, on televisiosta tutun Jutta Gustafsbergin ex-mies. Kansikaan kieltämättä ei vetäisi ainakaan minua puoleensa, mutta sisältö kyllä.

Teos on elämänmakuinen, tarinat kiehtovia ja tirkistely poliisin erikoisryhmän arkeen, no hitto miksei! Eniten teos pysähdytti kuitenkin ajattelemaan sitä, miten paljon poliisi tosiaan harjoittelee vaarallisten ja yllättävien tilanteiden varalta ja kuinka pelko on todellakin läsnä myös erikoisjoukkojen yksilöiden työtehtävissä. Harri Gustafsberg on siirtynyt Poliisista akateemiseen maailmaan ja väitellyt vuonna 2018 Tampereen yliopistosta aiheenaan poliisien henkisen suorituskyvyn parantaminen. Henkisen suorituskyvyn sparraus saakin teoksessa paljon tilaa ja true crimeen yhdistyy psykologinen ote. 


Rosvot, poliisit ja koirat

Mieheni keskittyi erityisesti vaarallisten poliisitehtävien kuvauksiin, jotka paljastavat karulla tavalla, kuinka eksyksissä ja sekaisin monet ihmiset ovat. Puukon tai aseen kanssa asuntoihin linnoittautuneiden miesten tarinat toistuvat tiuhaan, vaikka totta kai rikoksissa on myös paljon erikoisia, yllättäviä versioita. Jäljitetään rosvoja pitkin metsiä, pysäytetään traktoria, hyökätään panssariajoneuvoin hankaliin rakennuksiin, välillä ihan vain lenkkeillään. Mukana on niin ikään Kauhajoen traaginen kouluampuminen, joka ei mennyt poliisilta nappiin, eikä Gustafsbergin omakaan asunto jää vaille kolhuja. 

Erityisen kiinnostavia ovat kuvaukset poliisikoirien, kuten Artun, työskentelystä. Sekavien ihmisten ja järjestystä ylläpitävien virkamiesten maailmassa ei voi kuin ihmetellä koiran alituista luotettavuutta ja toimintakykyä. Väkivalta, kuolema ja hengenvaara ovat Karhun jäsenille – niin ihmisille kuin koirillekin – jotain aivan muuta kuin tasamaan tallaajille. Paineensietokykyä tarvitaan. Lukija pääsee kuulemaan myös siitä, miten poliisi tekee päätöksiä vakavissa tilanteissa, joiden käsikirjoitus on vasta tekeillä.


Mitä jäi käteen?

Teos toki luo uskoa myös siihen, että ihminen kuin ihminen voi vaikuttaa omaan toimintakykyynsä. Gustafsbergin ohjeistuksen mukaan yksilön täytyy ensin selvittää, missä haluaa olla mestari, ymmärtää sitten, että huipputiimissä kyse on enemmän meistä kuin minusta ja kaiken kukkuraksi tulee olla ylpeä tiimistään ja siitä, mitä tekee. Vaikka ohjeistus ei kenties kovin mullistava olekaan, se kiteyttää hyvin sen, miten poliisiryhmän toiminta voi olla niin tehokasta. Ja jos taas omia motiivejaan miettii, kaiken lähtökohta, se, mitä todella haluaa tehdä, ei olekaan aina niin selvä juttu vaan vaatii todellakin käsittelemistä. 

Automatkoille teos on mitä viihdyttävin kuunneltava, kerronta on monipuolista eikä huumoriakaan puutu. Television poliisi-tosi-tv:tä on toisinaan ihan mukava ajautua katsomaan, mutta kyllä kuunteluformaatti tekee kokemuksesta intensiivisemmän. Lukija Aku Laitisen miellyttävää ääntä jää jopa kaipaamaan, kun vaihtaa teosta.

Tämän jälkeen annoin mieheni valita lisää true crimea.


Kommentit

  1. Kiinnostava teos. Luin syksyllä true crime kirjan, joka kertoi erään toimittajan etsimästä sarjamurhaajasta. Kirjan nimi on Katoan yön pimeyteen. Siitäkin on tulossa tv-sarja.

    VastaaPoista
  2. Minullekin ennestään uppo outo kirja, joka kyllä vaikuttaa mielenkiintoiselta. Etenkin tuo psykologinen puoli ja koirat. Täytyy katsella josko kirja osuisi käteen jossain vaiheessa, ainakin voisin selailla ja tutustua tarkemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä toimiva kokonaisuus ja antoi pohdittavaa mielen ja ihmisen toiminnasta, niin ja koirien. Kannataa vilkaista!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pasi Lampela: Kirottujen ilot

Laimea Stoner, leiskuva Lempi ja muuta kuunneltua

Kuopion kaupunginteatteri: Yksi halusta, toinen rakkaudesta