perjantai 7. helmikuuta 2014

Menin saamaan kutsun

Wou, elossa.

Kaiken tämän keskellä menin saamaan kutsun runokilpailun palkintojenjakotilaisuuteen Etelä-Pohjanmaalle huomiseksi. Olen innoissani enkä missään nimessä voisi kuvitellakaan jääväni pois. En vaikka olen kuinka levon tarpeessa. Ennenkokematonta. Alan hetki hetkeltä enemmän jännittämääään, saanko mahdollisesti kunniamaininnan. Luetaanko runoani jopa ääneen? Palkinnosta en jotenkin uskalla haaveillakaan. Jotain ehkä kuitenkin, kun oikein kutsu tuli. Alan intoilemaan ja intoilen, että nyt saa alkaa tekemään.

Harmillista on, etten ehtinyt saamaan valmiiksi novellejani, joita kirjoitin J.H. Erkon kilpailu mielessäni. Sen sijaan täytin 29.

Kävimme teatterissa juhlistamassa syntymäpäivääni. Ikävä sanoa, mutta tämä juhlistava tilaisuus ennemminkin latisti tunnelman. Tuli valittua vähän huonosti. Näyttelijät kyllä tekivät hyvää työtä, ja nauroin yhden kerran hulvattomasti, mutta Kissa kuumalla katolla johti sellaiseen uskomattomalta kuulostavaan episodiin, että väliajalla, ennen kuin avomieheni ehti sanomaan sanaakaan, pyysin häneltä anteeksi ja selitin, etten tiennyt näytelmän olevan niin tylsä. Olen aina viihtynyt teatterissa, mutta tämä näytelmä ei vain ollut meitä varten. Taidamme nauttia hieman vauhdikkaammasta menosta, ehkäpä Sibelius-talon Kuka, mitä häh -musikaali olisi meille.

Niin ja, elämä pakotti valitsemaan raskaasti. Hän, avomieheni aivan itse uskoa ken voi, Taivaan tulia tiiviisti seuranneena, olisi mielinyt katsomaan Pekka Heikkisen Näillä mennään -monologin h u o m e n n a . Niin kovasti kuin olisin sen ilon hänelle ja itselleni suonut, en malta jättää runokilpailun palkintojenjakoa väliin. Voitte vain arvata, kuinka huonosti muut monologiajankohdat ja esityspaikat meidän kalenteriimme sopivat. Surku.

Jokin päivä tällä viikolla rättinä kotiin tultuani hämmästyin hyvällä tavalla. Minut pelasti postissa tullut, tilaamani Exitin levy vuodelta 1990. Yllättävää ja ironista, mutta sain virtaa kuullessani pitkän tauon jälkeen sen tempaavan rytmin ja lohdullisen äänen, päivästä päivään suuri kello vain käy, pyörät pyörii eikä loppua näy.

Kaikki tämä tarkoittaa, että uusi jakso vie mehut: pidä tiistaina oppitunteja klo 8 - 16 ja suunnittele sen jälkeen keskiviikoksi saman verran eli 8 oppituntia. Lisää sitten keskiviikkoiltaan kuuden oppitunnin valmistelu ja näin yhä edespäin. Arvioi joskus jo loppuneen jakson viimeiset suoritukset ja anna arvosanat. Äläkä nyt rasita itseäs liikaa. Älä uuvuta itseäs.

En tietenkään.