Lukuhumua

2.1.2016 Iltaa, lukumaratonin näkökulmasta sitä viimeistä! Täällä taas omaan verkkaiseen tahtiini maratoonailen, jopa niin verkkaiseen, ettei meinaa vauhti riittää kirjoista blogiin asti. Mukana silti ollaan. Noh, panostan loppuajan lukemiseen ja taidankin joutua unille ennen loppukoostetta, kun aamusta täytyy matkata Suomen halki. Lupaan kuitenkin palata tekemään maratontilinpäätöksen, kunhan laukut on onnellisesti purettu kaupunkiyksiöni kaapistoihin.  3.1.2016 On tullut aika koota yhteen maratonin kuulumisia, koska en tullut lukemisen lomassa kirjoittaneeksi juurikaan. Maratonini oli melkoisen hupaisa , koska aloitin lukemisen neljä tai viisi kertaa, ennen kuin sain vietyä maratonin päätkseen ihan loppumetreillä. Aikaisemmilla yrityksillä tuli aina jotain muuta, joten päätin siirtää lukuputkea, koska osallistumisaika oli hyvin salliva. Säännöt olisin kenties voinut lukea hieman paremmin, sillä tajusin liian myöhään ajaksi asetetun tavanomaista pidemmän aja...

Kuva Niina/ Yöpöydän kirjat Tervetuloa kirjabloggaajien joulukalenterin neljänteen luukkuun. Edellinen luukku aukesi Kulttuuri kukoistaa  -blogissa ja seuraava blogissa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä . Lista kaikista kalenterin luukuista on blogissa  Hyönteisdokumentti .  Tässä luukussa vietämme kirjastopäivää omintakeisessa pikkujouluhengessä. Millainen on toiveiden pikkujoulu, jota voi viettää itsekseen silti olematta yksin? Olen monesti haaveillut mahdollisuudesta viettää aikaa kirjastossa, ottaa hyllystä minkä kirjan tahansa ja nautiskella taikamaan tunnelmasta rauhassa. Ehkä joillekin lukeville kirjasto on todella se kotoisa olohuone, mutta minun tavanomaisiin kirjanhakureissuihini ei tällainen leppostelu ole istunut. Kirjasto - niin paljon kuin rakastankin - tahtoo jäädä lyhyeksi välietapiksi arjen tikittävässä temppuradassa. Niinpä päätin järjestää yhden hengen kirjastopikkujoulut vain itselleni.  Tämän pienen raportin myötä haasta...

Asiat eivät menneet pieleen vasta, kun Puupposen Simo kirjoitti: Eivät sellaista voi kuvitella muut kuin lämminsydämiset, viisaat neitsyet. Pieleen meni jo silloin, kun kirjastosta ei Aapelin 100-vuotissyntymäpäivän aattona enää (yllätys se ei voinut olla) löytynytkään Pikku Pietarin pihaa, joka oli lukumielessä hiiviskellyt. Sivistyäkseni lähdin lukemaan juhlakalun tuotantoa, johon kirjabloggaajat tarttuivat, vaikka asetin oman lukuaikataluni muita myöhemmäksi, syntymäpäivälle vasta. Pieleen meni, kun tuli lainauttua Kissa kissa kissa (1967).  Harmikseni en tästä teoksesta tunnistanut sitä kehuttua sananiekkaa, jonka Ylen sivuillakin (23.10.2015) sanotaan "olleen aina ihmisten puolella". Mainio koonti Aapelia lukeneista bloggaajista ja herran itsensä merkityksestäkin on  Amman lukuhetkessä . Kissa, kissa, kissa piirtää ihmisestä omaa etuaan tavoittelevan, naapurin epäonnesta nauttivan julkean nilkin kuvan, minkä lukeminen ei ole mukavaa, olkoonkin rivienvälist...

Lienee paikallaan kertoa, minkä kirjan luin viimeksi, Tiina Raevaaralta viime vuonna ilmestyneen Laukaisun. Lukemisesta alkaa olla pari viikkoa, mutta heti en edes pystynyt kirjoittamaan. Nyt on saanut sen verran etäisyyttä, että voi jokusen sanan piirtää.  Moni varmasti tietää kirjan vaikean aiheen, perhesurmat, ja niiden syiden kutominen esiin on jopa yllättävän uskottavaa. Myös lopullinen surman toteuttaja tuli yllätyksenä, sillä vääjäämättömän kurjan elämän kuvaaminen oli mielestäni - ja mielessäni - johdattelevinaan hieman toisenlaiseen loppuun, mikä olisi ollut karu sekin.  Ahmin tarinan, vaikka olisin voinut veikata, etten herkkänä lukijana tällaiseen teokseen tarttuisi. Liekö syynä se, että olin juuri uupumuksen rajamailla kamppaillut töiden parissa, kun mustan mielen ja harmaan maailman lukeminen veti aivan ennennäkemättömällä vimmalla puoleensa. Raevaaran kieli koukutti ensimmäiseltä sivulta lähtien ja hyvin pian tarinan likainen, haiseva miljö...

Ihanaa, pääsen vihdoin aloittamaan kesän lukumaratonin. Istun linja-autossa Saarijärven lähistöllä kun pilvet vuorottelevat auringon kanssa. Lyhyellä Savon-matkallani olen törmännyt tuttuihin ja ostanut Kuopion torilta mansikkaa kotiinviemisiksi. Ei ole tullut etukäteen paljastettua, mitä luen, mutta menen tunnelman mukaan. Myös - tai ainakin - Instagram-tililleni päivittyy maratonmeininkiä. Tärkeintä ei ole vauhti vaan tunnelma. Aloitus pe 26.6. klo 14.10 Päivitys klo 23.52 Maraton mukavasti meneillään. Samaa kirjaa, Olavi Paavolaisen Nykyaikaa etsimässä, olen lukenut pitkin päivää. Välillä on tullut katsottua televisiota (Helil kyläs ja Pieni ihmissydän piti nähdä) ja somea, mutta aika hyvin on kirjakin kiinnostanut. Linja-auto on tässä välissä vaihtunut sohvaan ja Keski-Suomi Pohjanmaahan. Silmät alkaa painua kiinni, mutta jonkin aikaa vielä jatkan. Tulin vain päivittämään tilannetta vielä kun siihen on energiaa. Jossain vaiheessa unta ja aamulla uusia sivuja. Tsemppiä...

Irrallinen lisä: Bloggaus on ilman asiaankuuluvia kuvia, koska tien päällä tekninen toteutus ontui ja halusin aloittaa lukumaratonin.  Mellerin Finlandia-voittajan lukeminen on osoittautunut yllättävän raskaaksi ja sulattelua vaativaksi lukuprojektiksi, ja niinpä olen sen ohella aloittanut Suomalaiset taidemaalarit Pariisissa, Arnkilin Lauantaiesseitä ja viimeisimpänä Viktor Barsokevitschin valokuvista kertovan kuvateoksen Suhteita, jonka puraisinkin yhtenä suupalana. Niin, teos oli vallan kiehtova vuosisadantakaisine kuvineen ja historiadetaljeineen. Kiinnostus teokseen heräsi jo aiemmin, kun vierailin ensi kertaa VB-valokuvakeskuksessa ja jäin kuvittelemaan, millaista Kuninkaankadun elämä on mahtanutkaan olla aikana, jolloin naapurissa asui Minna Canth. Teoksessa on joitakin Kuopion todellisille kaduille sijoittuvia kurkistusaukkoja, joissa on pysähtyneenä pala mennyttä maailmaa. Muun muassa tulipalo- ja kansalaissota-aiheiset kuvat hätkähdyttävät. Luku- ja katseluk...

Blogi on ollut hiljaisena, koska matkasimme pitkin Ranskaa 11. - 19.6. Alkuun lomailimme Saint Tropezin kulmilla , mistä ajelimme rannikkoa pitkin Cannesin, Nizzan ynnä muiden rantakaupunkien kautta Mentoniin . Hurahdimme myös Monacon läpi ja käväisimme tagliatellella Italian puolella San Remossa. Ranskan ja Italian rajalla näimme mieltä osoittavia pakolaisia ja seurasimme asiaa italiankielisistä uutisista trattorian televisiosta sekä ranskankielisistä uutisista hotellihuoneessa, vaikka emme juuri mitään ymmärtäneetkään. Autolla liikkuminen oli tiestysti mukavaa, mutta aika kallista, koska Ranskassa moottoriteillä on tiemaksut ja vuokra-auton piti levätä Pariisin parkkihalleissa. Loppuloman elelimme siis unelmien Pariisissa , joka oli tavallaan kuvitelmien kaltainen ja silti erilainen. Paljon jäi vielä seuraavaan kertaan, koska viivyimme Pariisissa vain kaksi kokonaista päivää.  Kohteiksi valitsimme tasapuolisesti kummankin mielenkiinnonkohteita: ...