perjantai 4. joulukuuta 2015

Kirjabloggaajien joulukalenteri, 4. luukku



Kuva Niina/Yöpöydän kirjat

Tervetuloa kirjabloggaajien joulukalenterin neljänteen luukkuun. Edellinen luukku aukesi Kulttuuri kukoistaa -blogissa ja seuraava blogissa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä. Lista kaikista kalenterin luukuista on blogissa Hyönteisdokumentti




Tässä luukussa vietämme kirjastopäivää omintakeisessa pikkujouluhengessä. Millainen on toiveiden pikkujoulu, jota voi viettää itsekseen silti olematta yksin? Olen monesti haaveillut mahdollisuudesta viettää aikaa kirjastossa, ottaa hyllystä minkä kirjan tahansa ja nautiskella taikamaan tunnelmasta rauhassa. Ehkä joillekin lukeville kirjasto on todella se kotoisa olohuone, mutta minun tavanomaisiin kirjanhakureissuihini ei tällainen leppostelu ole istunut. Kirjasto - niin paljon kuin rakastankin - tahtoo jäädä lyhyeksi välietapiksi arjen tikittävässä temppuradassa. Niinpä päätin järjestää yhden hengen kirjastopikkujoulut vain itselleni.  Tämän pienen raportin myötä haastan kaikki kertomaan omista kirjastonkäyttötavoistaan.

Kuin vakuudeksi idean toimivuudesta sain juuri kirjastopäivänäni vuoden ensimmäisen joulukortin. Pakkasin sen mukaan tuomaan tunnelmaa. Lisäksi tykötarpeisiin kuului rakkaalta saamani After Eight -rasia (suklaahan kuuluu jouluun) ja yllättävän tahon minulle lahjoittama Draamakka-opas (Raija Airaksinen - Marjatta Karkkulainen: Draamakka. Vakallinen toiminnallisia kokonaisuuksia, Draamatyö 2012). Tärkeä osa pikkujoulujeni ohjelmaa oli nauttia sekä sulavia että sanallisia suupaloja. Kirjastopäiväni ehtooksi asettauduin vielä lehtisaliin täyttämään lopun senhetkisestä tiedonjanostani. 





Sattumanvaraiseksi käteen tarttuneeksi helmeksi osoittautui Marjut Hjeltin ja Jaana Aallon Tonttu. Tonttusuvun tarinoita suuresta metsästä. (SKS 1997) Teos alkaa tarinallisesti Tahvana Teppana Anselminpoika Tontun elämästä ja päätyy informatiiviseen tonttutietouteen. Täydellinen teos kaikille meille tonttuihmisille!



Tietämättä sanattoman kulkijan yksityisistä pikkujouluista myös kirjaston väki oli panostanut joulutunnelmaan. Näytille oli koottu jouluisia kirjoja ja hyllyjen väliin asetettu Lukuhaaste-joulukalenteri, jonka sähköiseen versioon pääsee tästä

Sivujen lomasta kurkkailin välillä muita kirjaston kavereita ja jossain vaiheessa tietoisuuteni täyttyi kirjaston taiasta. Tunsin itseni niin etuoikeutetuksi ja iloiseksi, kun voin tulla sellaiseen fantasiamaailmaan kuin kotiini, keneltäkään lupaa kysymättä, ja todellakin avata ihan minkä tahansa tarinan. 

Vaikka puitteet olivat kunnossa, hektisestä hetkiseksi hivuttautuminen ei käynyt ihan tuosta vaan. Olin asettautunut ensimmäisen kirjallisen herkkuni äärelle, mutta Tonttukirjan avaamista seuranneet ensimmäiset kymmenen minuuttia kävin ylikierroksilla. Ajatukset pyörivät jossain muualla niin, että luin samoja lauseita useaan kertaan ja palasin kohta kohdalta taaksepäin. Juuri tämä osin yllättäväkin havainto todisti vain, kuinka tarpeeseen kirjastopäivä tulikaan. Saman huomasin vielä puolen yön jälkeen kotona, kun olinkin tavanomaisen väsymyksen ja aikaisen nukkumaanmenon sijaan sukeltanut flow-tilaan tekemään - TÖITÄ! Hui. Ei sillä, että olisin pyrkinyt paikkaamaan kirjastossa vietettyjä tunteja vaan työ tuntui yhtäkkiä hurjan nautinnolliselta, kun oli välillä ajatellut tonttuja. 

Kertokaahan, vietättekö vastaavanlaisia kirjastopäiviä. Onko kirjasto teille enemmän hengailun tyyssija vai kirjasaaliin noutopiste?

Tonttumaista joulunodotusaikaa ja viihtykää kirjojen valtakunnassa!  









18 kommenttia:

  1. Yksityiset pikkujoulut kirjastossa! Ihanaa! Juuri tuota kaipaisin minäkin tähän hektisimpään työkiireeseen. Kiitos tunnelmasta, Joanna! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sinullekin tulee tilaisuus istahtaa levähtämään! :) Tsemppiä kiireisiin ja tunnelmaa tunteihisi <3

      Poista
  2. Olipa kiva luukku, ihanan tunnelmallinen, kiitos :) Minä en oikein osaa käyttää aikaa missään muissa kirastoissa, mutta Turun pääkirjastossa saisin helposti käytettyä vaikka kokonaisen päivän haahuillen, istuskellen ja lukien. Siellä on todella hyvin mietitty viihtyisyyttä ja se on todellakin kaupunkilaisten yhteinen olohuone.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa mukavalta! Toivottavasti pääsen itsekin joskus käymään Turun pääkirjastossa. Kaupunki ei ole minulle kovin tuttu, joten ei kirjastokaan. Tunnelmallista viikonloppua ja tulevia kirjastoreissuja! :)

      Poista
  3. Ihana kirjastoretki. Kirjasto on jäänyt minulle etäiseksi, koska en ole asunut koskaan kirjaston lähellä. Lähin kirjasto sijaitsi epämääräisessä paikassa ja hyvin hankalien yhteyksien päässä. Eli olisi pitänyt kävellä. Lisäksi kirjasto oli pieni. Inhosin myös sen alkeellista lainausjärjestelmää. Alueella on aivan eri maine tänä päivänä. Joten oma kirjastoni oli Rikhardinkadun pääkirjasto, joka sekään ei ollut helpon matkan päässä. Eikä sinne arkena ehtinyt. Olen ollut viihtyisissä sivukirjastossa töissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun jaat kokemuksiasi - ja myös niitä vähemmän hehkuvia! Ei muuten ole tullut koskaan asuntoa etsiessä mietittyä, kuinka pitkä tai helppo matka on kirjastoon, mutta nyt kun miettii, niin se on kyllä oikeastaan todella tärkeä seikka. Minulle on käynyt hyvin, sillä viimeaikaiset asuntoni ovat olleet lyhyen kävelymatkan päässä. Oi ja voi, viihtyisässä sivukirjastossa työskentely olisi kyllä unelma :)

      Poista
  4. Voi miten viehättävä kirjastopikkujoulu! Tunnustan, että minunkin kirjastokäyntini ovat yleensä kovin kiireisiä piipahduksia, saatan vain piipahtaa hakemassa varaukseni ja vilkaista samalla uutuushyllyä, siinä kaikki. Pitäisikin mennä kirjastoon ihan ajan kanssa fiilistelemään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa huomata, että tämä "tempaukseni" saattaa virittää intoa muissakin :) On toki ihanaa nauttia lukemisesta kotonakin tunnelmoiden (etenkin näin perjantaisin), mutta ihan omanlaisenaan paikkana kirjasto kyllä rauhoittaa mieltä, kun vain malttaa istahtaa. Ehkä se liittyy myös siihen, että kirjastossa on tapana olla hiljaa, eli ihmiset ikään kuin tulevat kirjastoon hiljentymään - tai siis ne, jotka todella viipyvät siellä.

      Poista
  5. Kiinnostava idea tämä. Itse useimmiten vain hoidan laina-asiat ja riennän sitten pois, harvemmin tulee oleskeltua kirjastossa...vaikka siellä voisikin hengata enemmänkin.

    Joskus tietty saatan käydä viipyilemässä jos esim. satun pyörimään keskustassa ja on tunti pari aikaa ennen kuin on jokin tapaaminen tms. Liian lähellä että kannattaisi oikeasti mennä mihinkään joten käydään istuskelemassa hetki kirjastossa lukemassa jotain, aika sama mitä...

    VastaaPoista
  6. Alkaa vaikuttaa siltä, että meitä rientäviä on aika paljon. Tuo on kyllä niin totta, että kirjasto on hyvä (paras) paikka odotteluun, mikäli sattuu vain olemaan kulmilla :)

    VastaaPoista
  7. Tosi kiva luukku! :) Ajattelin itsekin, että olisi kiva käydä kurkistamassa, onko kirjastossa jo joulutunnelmaa.

    VastaaPoista
  8. Postauksesi muistuttaa siitä, että arjen kekelle voisi useammin järjestää juhlaa. Kirjastopikkujoulu, miksikäs ei!
    Minulla lähikirjasto melkein näkyy ikkunasta. Usein käyn vain hakemassa varauksia, joskus jään lehtisaliin lukemaan muutaman lehden. Hyvin usein toistelen virakailijoille varauksia hakiessani:"Kiitos, miten minä edes tulisin toimeen ilman teitä!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, totta! Arkea voi piristää kyllä mitä mukavimmilla keinoilla. Kuulostaapa hauskalta asua noin lähellä kirjastoa :)

      Poista
  9. Kirjastot ovat käsittämättömän ihania aarrekammioita. Usein menen kirjastoon vain istuskelemaan ja hengittelemään kirjojen tuoksua, selailemaan uutuuskirjoja tai muutoin vain esille nostettua tarjontaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa erittäin mukavalta! Ja on hauska huomata, että joidenkin (kuten sinun) elämään tällainen kirjasto-oleilu kuuluu luonnollisena osana. Tätä minullekin lisää.

      Poista
  10. Kirjastot ovat käsittämättömän ihania aarrekammioita. Usein menen kirjastoon vain istuskelemaan ja hengittelemään kirjojen tuoksua, selailemaan uutuuskirjoja tai muutoin vain esille nostettua tarjontaa...

    VastaaPoista
  11. Minä haaveilen rauhallisista ja pitkistä kirjastokäynneistä, jolloin olisi aikaa haahuilla hyllyjen välissä, selata kirjoja ja istua lukemaan. Useimmiten (noin kerran viikossa) käymme kuitenkin lasten kanssa kahmimassa nopeasti kirjat mukaan ja painumme kotiin lukemaan. Onneksi lapsetkin ovat kovia lukemaan ja kirjastossa tulee käytyä niin usein. Kirjasto onkin ikäänkuin laturi, josta käyn lataamassa virtaa, vaikka en edes lainaisi itselleni mitään :)

    VastaaPoista