Tao Lin: Kaunis maailma

Lukaisin Tao Linin novellikokoelman Kaunis maailma (Enostone, 2019), jonka löysin kirjapinostani. En aluksi muistanut teoksesta mitään ja ihmettelin, mikä tämä tällainen kirja pinkassani onkaan, kunnes tajusin poimineeni sen kainalooni eräänä perjantai-iltapäivänä kirjaston uutuushyllystä lupaavan takakansitekstin perusteella: Kaikkien tunteet kuohuvat vallan, maineen, egon, rakkauden, rahan ja terveyden meressä. Olin siis ajatellut teoksen sopivan makuuni, mutta työviikon päätteen päähänpisto selittänee muistijäljen haalistumisen sinä aikana, kun teos lojui odottelemassa. 

Taisin hieman yliarvioida takakannen lupaukset. Lyhyt, nopealukuinen kokoelma antoi odottaa parastaan loppupuolelle, ja vasta kun aloin ymmärtää jostain jotain, teos loppuikin jo. Kaikkea tuota en ainakaan ehtinyt sisäistää. Rakkauden meressä kuohuvien tunteiden sijaan puhuisin ennemminkin itseä tutkivista, usein parempaa hamuavista yksilöistä, joiden olemus sinänsä kuvaa melko hyvin nykymenoa. Pettäminen ja ero toistuvat tasaiseen tahtiin.    

Kirjaimia-osion novelli Kirjailija, arkku ja salaisuus saa kuitenkin kulmat kohoamaan. Mitä ajatella kuolemasta? Miten elää täyttä elämää, jota novellin Joenpuu pystyy kenties elämään vain tuomalla kuoleman lähelle arkeaan? Filosofi-kirjailija Joenpuun essee pohdituttaa kertojaa: Viime hetki muistuttaa meitä jokaista siitä, että jokaisen kohdalle tulee hetki, jonka nimi on "viime hetki".

Jos Muistoja ja Rooleja eivät oikein vedä mukaan, Kirjaimia-osio voi antaa kirjoittamisesta pitävälle ajattelemisen aihetta. Kolmesta tasosta toinen, tekstissä tavoitetaan siinä kuvattavan maailman olennaiset piirteet, toteutuu kyllä Kauniissa maailmassa. Ihmisillehän nyt tapahtuu tavallisia ja epätavallisia asioita, minkä vuoksi elämänmakuinen ei ole ollenkaan kehno adjektiivi teokselle. Kieli on Kiinasta Suomeen muuttaneelle kirjailijalle hyvää, vaikka muutamaan kohtaan onkin jäänyt vääriä taivutusmuotoja. Ensimmäisen tason teknisesti täydellinen teksti toteutuu siis osittain. Kolmatta ja korkeinta edustaa taito kirjoittaa niin, että tekstissä on läsnä maailman henki. Johtuneeko vain lukijan laiskuudesta vai mistä, mutta maailman henkeä tavoitan itse vasta loppupuolen novelleista. 

Siivous-novelli kuvaa riipaisevan sattumuksen juuri siivousalan yrityksen perustaneen Irinan ensimmäiseltä työkeikalta. Tässä on yhtä paljon elämänmakua kuin siinä, että törmään täällä maaseudulla iltalenkilläni metsän keskellä jo tovin sitten pääkaupunkilaistuneeseen lukiokaveriini. Tässä elämä on. Ja sellaista se on. 

Novelli Improvisaatio jatkaa samanlaista abstraktia lähestymisotetta, jota jo aiemmassa Risteytys-novellissa on. Risteytys kuvaa mielen ristiriitoja, olla sekä susi että lammas. Improvisaatiossa keski-ikäinen, eronnut, mindfullnesin aloittanut Rauha tavoittaa olemuksensa ytimen. Lukija ehkä ei tavoita samaa yhtä kirkkaasti, mutta ymmärtää, mistä on kyse.

Mikä voikaan olla parempi nimi viimeiselle novelli kuin Sauna? Tuo pyhä, mutta niin tavallinen, jokaiselle tuttu pyhäkkö. Novelli punoo yhteen saunan harmonisen kauneuden ja kipeän surun äidin menettämisestä. Äiti piirtää jo aikuisen tyttärensä käteen sydämen, ja sydämen lämpö välittyy verenkiertoon. Saunassa, kuoleman edessä koetaan ajattomuuden läsnäolo.  

Kokoelma vaikuttaa keskittyvän siihen, miten toteutamme elämämme rooliemme kautta. Prologissa kysytään ihan suoraan, kuka olet. Mielen peilin vastaus kuuluu olen muistoni, roolini, nimeni ja työni, olen kirjaimin kirjoitettu, mutta ihmisen vastaus on, ettei hän tiedä, ei näe. Elämä liikauttaa monia niin, että novellinsa lopussa he näkevät hieman enemmän. 

Muita bloggauksia Kauniista maailmasta blogeissa Kirjasähkökäyrä, Kirjat kertovat ja Mummo matkalla. Viimeisimpään Kirjasähkökäyrän Mai Laakso on kommentoinut ensimmäisen novellin alkaneen yskittää, ja voin nauraen yhtyä tähän kommenttiin. Mietin hetken, haluanko jatkaa lukemista. 

Lähdin mukaan Oksan hyllyltä -blogin emännöimään kesän 2019 Kirjankansibingoon, joten suoritan tällä teoksella kohdan piirroskuva. Tämä on ensimmäinen koskaan suorittamani kirjallinen bingoruutu, jes! Katri Niinikankaan suunnittelemassa kannessa käärme luikertelee kukkien keskellä, mikä kuvastaa aika perinteisellä tavalla hyvän ja pahan läsnäoloa ihmisessä ja maailmassa. Kauniiseen maailmaan kuuluu kumpikin puoli.