sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Novellimaraton 17.-18.12.2016



Aloitin joulukuun 17:nneksi ajoitetun novellimaratonin klo 19.30, joten aikaa on sunnuntai-iltaan 18.12. klo 19.29 saakka. Maratonin ohjeet ja koonti ovat Omppu Martinin blogissa Reader, why did I marry him?

Lauantai-iltana luin kolme novellia (35 sivua), pähkäilin eteisen käytävälle sopivien mattojen pituutta ja ilahduin huomatessani rakkaani pähkäilevän samaa. Puhuimme pitkiä puheluita ja tuntui raastavalta ettemme juuri tänään jakaneet samaa sohvaa. Tänään tuli nimittäin viisi vuotta ensikohtaamisestamme <3

Tuntui oikealta ostaa itselle Granta-sarjan 7. osa Koti jokin aika sitten, koska tänä samana syksynä ostimme oman kodin. Lukeminen alkoi tänään. 


Tässä maratonin alkumetrit:

Teoksesta Huomenna tuulet voimistuvat (OsuusKumma, 2013) Toim. Henriksson ja Leppänen

¤ Janne Harju: Niin lähti kaunis Päivänsäde, 14 sivua

Novelliin oli helppo päästä mukaan. Erilaisuuden alleviivaaminen ärsytti alkuun, kunnes tulinkin liittäneeksi keinon päähenkilön tilan havainnollistamiseen. Eletään jossain tulevaisuudessa, vaikka ongelmat sopivat nykymenoonkin.


Kaksi seuraavaa teoksesta Granta 7 - Koti (Otava, 2016) Toim. Pöyry ym.

¤ Antti Tuomainen: Ihmisten kaupunki, 12 sivua

Iso, hieno novelli. Luettava itse.

¤ Pia Ingström: Koti mielessä, 9 sivua

Kirjoittajaa tuntematta lähdin lukemaan tekstiä fiktiona, kunnes huomasin suoran viittauksen Ingströmin teokseen Tunteilla on tilansa (2014) ja ymmärsin, että teksti on kaiketi ennemminkin essee. Periaatteessa teksti kuitenkin jatkui niin, että alkuperäinen novellioletukseni sai jatkaa eloaan. Koti mielessä tuntuukin juuri kaunokirjallisuusmaiselta esseeltä, jota essee huoleti saakin olla. Tavaroihin piiloutunut henkilö I kuvaa hyvin itselleen ja läheisilleen tuntemattomaksi jäävää, merkityksellisyyttä janoavaa nyky-yksilöä. Laskettakoon tämäkin teksti siis novellilukuihini. Grantassa tekstilajit vaihtelevat, mutta rajat ovat häilyviä.  

Unten ajan jälkeen olisi tarkoitus jatkaa novellien parissa. Kauniita unia!


Sunnuntai 18.12. klo 14.40

Olen jatkanut maratonia tänään Sylvia Plathin tekstikokoelmalla Paniikki-Johnny ja Uniraamattu (Basam Books, 2014; Alkuteos Johnny Panic and the Bible of Dreams, Suom. Jussi Korhonen). Teos alkaa osiolla I Parhaat novellit ja muut proosatekstit, joista luin kaksi ensimmäistä. Aloitusnovellissa omintakeinen unia kirjaava minäkertoja sai minut lukijana yllätettyä täysin. Loppua kohden päädyin pohtimaan, kuinka naiivisti olinkaan novellin alussa suhtautunut lukemaani. Toinen, huomattavasti lyhkäisempi, teksti puolestaan ei yllätä - perimmäiseksi sanomaksi, jo alusta hahmottuvaksi vireeksi, osoittautuu yhteen muottiin valamisen ihmettely.

¤ Sylvia Plath: Paniikki-Johnny ja Uniraamattu, 25 sivua
¤ Sylvia Plath: Amerikka! Amerikka!, 7 sivua

Ruoanlaiton jälkeen jatkanen George Saundersin Joulukuun kymmenennellä (Siltala, 2015, Tenth of December, 2013, Suom. Markku Päkkilä), jota myös ainakin Karvakasan alta löytyi kirja -blogissa oli luettu novellimaratoniin. Strategiakseni on näemmä muotoutunut lukea yksi sieltä, toinen täältä - pientä kaavoihin kangistumista puoltaa novellien lukeminen teosten saneleman järjestyksen mukaan ;)

Loppupäivän lukemiset

Ilta kului mukavasti novellien parissa. Saundersin tekstit tuntuivat ensialkuun pähkähulluilta, mutta tyyliin tottumisen jälkeen lukeminen alkoi tuntua ihan mukavalta ajanvietteeltä. Luulen, että jatkan teosta vielä jossain vaiheessa, koska jotenkin tekee mieli nähdä, miten tällainen kokoelma jatkuu. Yksittäisten novellien poimiminen sieltä täältä ei varmasti tee oikeutta kokoelmille, mutta toisaalta lukijalla on valta harppoa tai hiiviskellä. Hurmeen Tivoli-novellin myötä palasin suomalaiseen miljööhön hieman arveluttavien kaverien matkaan. Eikä siinä, novelli oli ihan jees.

Ahavaan liittyy tietysti väkisinkin hieman ennakko-odotuksia, koska teos on niittänyt mainetta ja täytyy myöntää, että minäkin pidin kerronnasta (siis ainakin aloitusnovellin osalta), vaikka yleensä lapsikertojat eivät ole olleet makuuni. Tämä on myös sellainen, jota täytynee jatkaa maratonin jälkeenkin.

¤ George Saunders: Kunniakierros, 22 sivua
¤ George Saunders: Oksat, 2 sivua
¤ George Saunders: Pentu, 12 sivua

Teoksesta Novelli palaa. Matkanovelleja (WSOY, 2013) Toim. Kettu ja Salmela

¤ Juha Hurme: Tivoli, 10 sivua

Selja Ahavan teoksesta Taivaalta tippuvat asiat (Gummerus, 2015)

¤ Seinään haudattu tyttö, 99 sivua


TULOS: 10 novellia kuudesta eri kokoelmasta, 212 sivua

Opin novellimaratonilla paljon uutta, koska valikoin kirjoittajia, joilta en ole aiemmin lukenut mitään. Vaikka tällaista usein suunnitteleekin, näinkin runsaasti uusia tuttavuuksia lukee yleensä vain jonkin tempauksen myötä, eli voinen olla varsin tyytyväinen kokemukseeni. Sain myös - niin hyvässä kuin pahassakin - kartutettua luettavien teosten listaani.

Lukemisellani on usein sellaisiakin taustatoiveita, että jospa löytyisi jotakin tuoretta tai erityistä opetuksen tarpeisiin, siis työhöni lukiossa. Rakkaat helmet, Timo Teräsahjon Pehkosen muorin talo ja Gabriel Garcia Marquezin Valo on kuin vesikin, toimivat vuodesta toiseen ja on aina pakko näyttää uudelle ikäluokalle, koska niiden avulla voi niin joutuisasti opettaa novellin tulkintaa, mutta uusia ihanuuksiakin toivon toki löytäväni. Tällä kertaa en ehkä ylentynyt pedagogisesti (eikä toki aina tarvitsekaan), mutta Tuomaisen Ihmisten kaupungin olettaisin tekevän vaikutuksen kyllä lukiolaisiinkin.

Kiitos maratonista ja novellien lukuintoa kaikille!

6 kommenttia:

  1. Hyvää jatkoa huomiselle! Hyvän aloituksen otit tänään.

    Me aloitettiin klo 15:00, joten aikaa on huomenissa meilläkin. Ollaan kumpikin kipeinä, joten lukusaldo on jäänyt vähäiseksi, eikä pahemmin olla saatu raportoitua mitään ylös. Höh poh. No, onneksi novellihaaste jatkuu vielä!
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Harmi, että olette kipeinä, koska siinä tilassa harvoin on kovin paljon energiaa. Näissä lukumaratoneissa on kyllä mukavaa se, että ne voi ajoittaa kahden päivän ajalle, nukkua välissä ja jatkaa taas :)

      Poista
  2. Voi kuinka hienon koosteen olet kirjoittanut. Onnea viidestä yhteisestä vuodesta. Mikäs tosiaan paremminkin sinun (teidän) tilanteeseen sopisikaan kuin Grantan Koti.

    Saundersia olikin aika monella listalla. Pidin hurjasti Joulukuun kymmenennestä, mutta Sotapuiston perikato oli niin synkkä, että sen kanssa ei oikein naurua löytynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista:) Itse en ole vielä jatkanut Joulukuun kymmenettä, mutta kyllä se täytyy kokeilla. Kovin synkät teokset eivät minuakaan houkuttele.

      Poista
  3. Jouluja! Sellaista tulin sanomaan, että tuu ihmeessä chekkaamaan BFF-lukuhaaste (jos et jo ole), jossa on tarkoituksena lukea kirjoja, joiden yhtenä tärkeänä tekijänä on ystävyys, niin kuin se on meille lukijoillekin!
    https://arcakiraniia.blogspot.fi/2016/11/bff-lukuhaaste-201116-1422017.html

    Kira Niia @ Arca Fabulorum - Tarina-arkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täytyypä miettiä ystävyysaiheisia teoksia :)

      Poista