lauantai 25. lokakuuta 2014

Lukemisen Style Awards

Kerrassaan mainio haaste, Karo Hämäläinen! Aion olla mukana lukemassa vähintään 30 sivua kaunokirjallisuutta joka päivä marraskuussa. Jotkut ovat kommentoineet, ettei haaste ole edes paha, mutta kyllä tuo monille haaste on. Jopa tällaiselle kirjoja rakastavalle runotytölle, koska en minä oikeassa elämässä joka päivä lue. Tahtoisin kyllä, mutta tahdon paljon muutakin, joten aika usein teen sitä muuta. Nyt on kuitenkin herkullinen paikka kokeilla jokailtaista lukuhetkeä. Lisää lukuhaasteesta voi lukea Karo Hämäläisen blogista Kirjailijan päiväkirja Suomen Kuvalehden verkkosivuilta

Joko kirjat ja lukeminen ovat muotia? Nuorten keskuudessa eivät varmaan vieläkään, vaikka joissain piireissä kyllä. Kirjoista ja lukemisesta puhutaan nyt joka puolella ja se on hyvä se! Näinpäs kuitenkin eilen luokallisen oppilaita lukemassa hyvin keskittyneesti alla olevaa kirjaa – jopa ne jätkät, joilla on yleensä tunnilla paljon mielenkiintoisempaakin puuhaa kuin äidinkielen tehtävät. Tulin mukavasta lukutunnista itsekin hyvin iloiseksi. Yksi lukuharrastuksen viehätys piilee siinä, että jokainen voi valita, onko se joukkue- vai yksilölaji. 




Jos lukukokemuksiaan ei halua jakaa, ei ole pakko. Yksin kirjaan syventyminen on ihanaa. Mutta on myös mukavaa osallistua nykyajan lukuyhteisöihin, joihin pääsee helposti mukaan, koska ne ovat verkossa. Kirjablogit ja lukumaratonit ovat helmiä. Olen hurjan huono lähtemään mukaan lukuhaasteisiin, koska minulla on jo pitkä TBR-lista ja ajattelen lukevani listan kirjat ennen mitään muita teoksia. Sitten kuitenkin kannan taas uusia kirjoja kotiini, koska juuri ne ovat houkuttaneet. Epäjärjestelmällistä, mutta elämänmakuista. Syy, miksi listani ei lyhene. Uutta tupaan.    




Kiitos Yle! En ole koskaan ollut Helsingin kirjamessuilla, mutta nyt olen vahvasti elänyt mukana messuilla, koska livelähetys. Nautin tunnelmasta ja ihanasta aiheesta. Tutustuin kirjailijoihin ja sain innostuksen hakea seuraavaksi Pöyrööt-sarjakuvaa. Eteläpohjalaisuus kun on osa sydäntäni. (Aion kirjoittaa vielä siitä, missä kaikkialla kotini on viime vuosina ollut.)  

Ensi viikonloppuna on vuorossa Kätevä, tekevä, lukeva -messut Lahdessa. Siellä muun muassa julkaistaan Sokeria viinissä -antologia, jossa minunkin Makuja ja Nautintoja -runokilpailussa palkittu runoni Cashew on mukana. Messuilla voi myös runoilla jääkaappirunoutta, mutta minä puolestani jaan nyt keittiömme jääkaapin ovesta kuvaamani taideteoksen, jonka kämppäkaverini on runoillut ja joka sointuu niin kauniisti, että nautin siitä joka aamu.  




Vaikka Lahden messut jäävät minulta väliin, ei hätiä mitiä. Täällä Savossa on oma kirjallisuustapahtuma, Kirjakantti 21.–23.11. Tapahtuma lieneekin monille bloggaajille tuttu, sillä siellä muun muassa äänestetään kirjabloggaajien Copycat-kilpailukuvia. Kilpailu on käynnistetty Amman lukuhetki -blogissa. Minulle tapahtuma sen sijaan on aivan uusi ja tuntematon, vielä Savoakin tuntemattomampi. Kolmisen kuukautta on kohta vierähtänyt Savonmaalla ja kirjastosta on tullut kannettua useampikin savolaisen kirjailijan teos. Viimeistään marraskuun lukuhaasteen aikoihin päässen syventymään Heikkisen ja Kähkösen teoksiin. Lisäksi Minna Canthia sarjakuvina on valmiina pinossa. Tällä tavalla yritän tutustua Savoon jollain muullakin kuin arkikokemuksen tasolla. Mutta vielä on Tuulenajama kesken. 

Ai niin, sain Facebookin puolella haasteen, johon haluan tarttua. Haasteeseen/tapahtumaan kuuluu kuvata itsensä lempikirjansa kanssa ja jakaa kuva Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä tunnisteella #lähikirjastojenpuolesta. Kampanjan tarkoitus on puolustaa lähikirjastoja ja tämän ilomielin teen. Voi sitä surumielisyyttä, kun saavuin Keski-Pohjanmaalle syyslomalle ja huomasin paikallisen kirjaston olevan koko loman ajan kiinni kirjastoverkkomuutosten vuoksi. Harmi ei johtunut pelkästään siitä, että minulta jäi siksi hakematta kesän lukupassiarvonnassa voittamani kirjapalkinto, vaikka kieltämättä tähänkin liittyvä kutkuttava epätietoisuus piinasi. En edelleenkään tiedä, minkä kirjan palkinnoksi saan. Toisaalta jotain rotia touhuun tuo se, etten päässyt kantamaan lisää kirjoja pinoon ennen kuin saan entiset luettua.  

Ongelma kietoutuu yhteen ainoaan vaiheeseen: minkä kirjan kanssa itseni kuvaan? Onko lempikirjani Täällä Pohjantähden alla -trilogia, joka ei kerta kaikkiaan sytyttänyt yhtään etukäteen, mutta johon yliopiston kirjallisuustuntemuksen kurssilla tarttuminen osoittautui nappivalinnaksi. Sävähdytti. Vähänpä minä kirjallisuudesta tiesin. Vai onko lempikirjani Mila Teräksen Tyttö tulevaisuudesta? Koska olen aina valinnut mieluiten realistisia tai arkisia tarinoita, todella sävähdytti, kun ihastuikin kirjaan, jossa tapahtuu jotain epätodellista



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti