keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Suljettu maa ja muuta joulusyventymistä




"Noin kello 22.00 he ampuivat valoammuksia, jolloin sotilaat näkivät kukkuloilla ja laaksoissa kuhisevan tuhansittain vihollissotilaita, kuten eräs yhdysvaltalaissotilas hyökkäystä muisteli. Ammusten vihellyksiä kuului joka taholta, ja he saattoivat nähdä kohti rynnäköivät kiinalaisjoukot. Emme olleet uskoa silmiämme. Se vaikutti kuin jonkin elokuvan kohtaukselta, eräs amerikkalaissotilas totesi. Oli satanut tauotta jo viikon, ja kukkuloilla virtasi vesi ja veri."     - Barbara Demick: Suljettu maa




Toivon, että kaikilla on ollut lämmin joulu! Itse olen tuhissut ja siristellyt flunssaisena, mutta näin silti perheeni ja yllättäen myös ihanan lapsuudenystäväni, joten olen erityisen kiitollinen. Hän sanoi puhelimeen, "tulen sinne!" ja minulla meni hetki ymmärtää hänen olevan tosissaan, ja lähellä.


Olen jo useaan otteeseen käpertynyt lueskelemaan, mutta vilinä ja vilske on toistamiseen tarttunut jalkaan, nostanut sohvalta, vienyt sinne ja tänne. Nyt olen rauhoittumassa enemmän ja vajoaminen sivujensisäiseen maailmaan alkaa olla todellisuutta. Tänä päivänä ehdin jo lukeakin pysäyttävän kohdan kirjasta Suljettu maa. Ikkunan takana tihuttavan sateen vilkaisu vielä helpotti karmean, sotaisan tunnelman kuvittelua. Toisaalta nautin suunnattomasti lukea menneistä tapahtumista, kuten sodista, jotka on käyty edesmenneen isäni vauvaiässä. Lukeminen avartaa mieltä niin monella tasolla.   




Katselin tänään myös pilottijakson rakkaasta draamasarjasta Kotikatu. Ah, miten hauskaa! Olen ollut siinä luulossa, että en ole ehkä ihan ensimmäisiä jaksoja 10-vuotiaana katsonut. Mutta miten mainiota palata mielessä vuoteen 95 ja samalla huomata, että jakso herättää muistikuvia, Laura palaamassa kotiin, Karin ja Hannes hempeilemässä huoltoasemallaan. Nyt kun olen alkanut seurata Kakkosen Uutta päivää, tuntui hassulta nähdä hyvin nuori Mirja Mäkimaa riuhtomassa lahjapaperia. Omien lahjapaperieni riuhtomisen lomassa katselin Teemalta Pähkinänsärkijää, ja aattoillan tunnelman täydensi hulvattomasta ahdistavaan aaltoileva Fanny ja Alexander. Ympärillä oli melkein yhtä paljon kynttilänvaloa kuin elokuvan joulukohtauksessa. Tunnelmallista jouluiltaa jokaikiselle! 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti