Lukuhumua

Wou, elossa. Kaiken tämän keskellä menin saamaan kutsun runokilpailun palkintojenjakotilaisuuteen Etelä-Pohjanmaalle huomiseksi. Olen innoissani enkä missään nimessä voisi kuvitellakaan jääväni pois. En vaikka olen kuinka levon tarpeessa. Ennenkokematonta. Alan hetki hetkeltä enemmän jännittämääään, saanko mahdollisesti kunniamaininnan. Luetaanko runoani jopa ääneen? Palkinnosta en jotenkin uskalla haaveillakaan. Jotain ehkä kuitenkin, kun oikein kutsu tuli. Alan intoilemaan ja intoilen, että nyt saa alkaa tekemään . Harmillista on, etten ehtinyt saamaan valmiiksi novellejani, joita kirjoitin J.H. Erkon kilpailu mielessäni. Sen sijaan täytin 29. Kävimme teatterissa juhlistamassa syntymäpäivääni. Ikävä sanoa, mutta tämä juhlistava tilaisuus ennemminkin latisti tunnelman. Tuli valittua vähän huonosti. Näyttelijät kyllä tekivät hyvää työtä, ja nauroin yhden kerran hulvattomasti, mutta Kissa kuumalla katolla johti sellaiseen uskomattomalta kuulostavaan episodiin, että väliaj...

Kiitos  Todella vaiheessa  - blogin Retalle, että haastoi minut vastaamaan kymmeneen kysymykseen ja sitä myötä haastamaan uudet henkilöt omiin kysymyksiini.     Tässäpä vastailut Retan kysymyksiin. 1. Kuinka hyvä tietokoneen käyttäjä olet? Aika hyvä siinä mielessä, että olen käyttänyt konetta hyvin monessa eri yhteydessä ja pyrkinyt oppimaan uutta. Erityisesti toimisto-ohjelmat ja sosiaalinen media on tuttua kauraa. Toisaalta joillakin osa-alueilla saatan olla melko osaamaton, sanotaan nyt vaikka komentorivit tms. 2. Kenen fiktiivisen hahmon kanssa voisit mennä naimisiin, jos se olisi mahdollista? (Myönnän, että varastin tämän kysymyksen  Yöpöydän kirjat  -blogista, mutta kysymys oli liian hyvä ohitettavaksi!) Kysymys tuntuu äkkiseltään hankalalta, mutta sitten mieleen juolahtaa vanha fiktiivinen ihastukseni Ben Covington Felicity-sarjasta. Myönnän toki, että näyttelijän ulkonäkö saattoi vaikuttaa asiaan. 3. Minkälainen kirja jä...

Nyt päivitin, mutta kalenterini oli päässyt jäämään 19. päivään, - siihen, johon Paluu-tulevaisuuteen-Marty-Mcfly vuosikymmeniä sitten palasi. Nämä päivät ovat olleet ihania ja kamalia: en ole ehtinyt lukea, mutta työssäni olen tavannut hyviä tyyppejä. Tänään on iloa. Tämän blogikirjoituksen jälkeen aion LUKEA, olen saunatakissani kovin innoissani.  Olin jippii saanut ihka ensimmäisen haasteen , johon ajattelin pikimmiten vastata! Kiitokset tästä  Todella vaiheessa  -blogin Retalle Päätin kuitenkin siirtää vastaamisen viikonlopulle, jotta ehdin paremmin katsoa, keitä sitten edelleen haastan ja millä kysymyksillä. Tänäänhän saan lukea. Eilen tulin töistä vasta seitsemältä, koska kokous. Muina iltoina on mennyt myöhään ilman kokoustakin.  Lopetin tuntini tänään hyvin mielissäni, sillä olin saanut neuvoa opiskelijaa todellisissa verokorttiepätietoisuuspulmissa, sellaisissa, joihin ei yleensä saa mukavaa vastausta niiltä, joilta odottaisi. Täytyy saada kysyä yk...

Laineilla taas. Olemme nyt muuttaneet. Nautin, kun asunnossa on vielä uutuudenviehätys. Välillä pysähtyy ikkunan luokse tuijottelemaan, miltä maailma näyttää näillä leveyspiireillä. Iltaisin on ihana sipsutella joululahja-Niiskuneiti-tämä-on-niin-mukava-päällä-yöpaidassa uuden asunnon hämärässä. Kun uusi maailma avautui, kauppareissuillakin tuli tarve navigaattorille. Uusi työ on vyörynyt päälle valtavalla voimalla. Nopea muutto vuoden ykköspäivänä ja häntä koipien välissä loppiaisviikonloppuna takaisin Etelä-Pohjanmaalle siivoamaan vanhan asunnon pölyä. Meno on ollut hullua, ainutkertaista. Sipsutteluakin on ollut vain hetkellisesti, viimeisten ajatusten hiilloksessa illan jo vaihduttua yön puolelle. Kuvassa näkyy, mitä kirjoja olen viime aikoina lueskellut tai selaillut. Kun pitää tiettyjä kursseja ensimmäistä kertaa elämässään, sitä tekee aika paljon työtä. Olen kiitollinen, että saan opettaa äidinkielen lisäksi muutakin: taiteen ja kulttuurin kurssia voisin pitää m...

"Noin kello 22.00 he ampuivat valoammuksia, jolloin sotilaat näkivät kukkuloilla ja laaksoissa kuhisevan tuhansittain vihollissotilaita , kuten eräs yhdysvaltalaissotilas hyökkäystä muisteli. Ammusten vihellyksiä kuului joka taholta, ja he saattoivat nähdä kohti rynnäköivät kiinalaisjoukot. Emme olleet uskoa silmiämme. Se vaikutti kuin jonkin elokuvan kohtaukselta , eräs amerikkalaissotilas totesi. Oli satanut tauotta jo viikon, ja kukkuloilla virtasi vesi ja veri. "     -  Barbara Demick: Suljettu maa Toivon, että kaikilla on ollut lämmin joulu! Itse olen tuhissut ja siristellyt flunssaisena, mutta näin silti perheeni ja yllättäen myös ihanan lapsuudenystäväni, joten olen erityisen kiitollinen. Hän sanoi puhelimeen, "tulen sinne!" ja minulla meni hetki ymmärtää hänen olevan tosissaan, ja lähellä. Olen jo useaan otteeseen käpertynyt lueskelemaan, mutta vilinä ja vilske on toistamiseen tarttunut jalkaan, nostanut sohvalta, vienyt sinne ja tän...

Tänään kirjoitan joulusta, sillä joulun aika on ihanaa, suuren juhlan odotusta. Tulimme hetki sitten joulunviettopaikkaamme, lapsuudenkotiini, jossa joulukuusi on kauniin harva ja huomenna saa kotikaljaa.    Koska emme vietä joulua omassa kodissamme, tulimme aloittaneeksi jouluvalmistelut hyvissä ajoin, varmaankin juuri sen vuoksi, että ehtisimme saada joulun tuntua omaankin kotiimme. Jo ennen itsenäisyyspäivää meillä näytti joululta. Olimme juuri tulleet ostamasta kuusenkynttilöitä, kun löysin meidät koristelemasta joulukuusta innoissamme kuin pienet lapset, kengät vielä riisumatta, ruokaostokset purkamatta. Kinkun paistoimme viikko sitten ja söimme pitkin viikkoa lanttulaatikon kanssa. Kinkun loput veimme linnuille, jotka ikkunamme takana viihtyvät.  Tämä ei ole kotipaikkakuntani kirkko, mutta täällä kävimme kauneimmissa joululauluissa viime sunnuntaina. En muistanutkaan, että niitä hyviä, perinteisiä joululauluja on niin paljon! Tämä kirkk...

Tällä viikolla televisio on tarjonnut reippaasti sellaista kulttuuria, jota tuijottelen silmät hymyten. Ehdottomasti mieleenpainuvin ilta tuli vietettyä katsellen elokuvaa Maon viimeinen tanssija (ohj. Bruce Beresford 2010), joka tuli keskiviikkona Yle Teemalta. Lempikanavani ehdottomati! Oikeastaan oli melkein sattumaa, että ryhdyin sitä katselemaan, enkä vielä alkuminuuteilla ymmärtänyt, miten hyvän valinnan olin tullut tehneeksi. A. En tiennyt etukäteen Li Cunxinista tai baletista yhtään mitään, enkä kovin paljoa Kiinan politiikastakaan . Astuin siis uudelle alueelle ja lopputuloksena oli iloinen minä. On aina ihanaa lukea lopputeksteistä, miten kukakin henkilö todellisen loppuelämänsä vietti, mutta mikä ihastuttavinta, näissä lopputeksteissä nuo tiedot ovat preesensissä! B. Tämä elokuva sai minut kiinnostumaan baletista ihan ensimmäistä kertaa elämässäni. Päätin, että vuoden 2014 aikana teen uuden aluevaltauksen, ja vien itseni ja avomieheni katsomaan balettia. (Viime v...