Siirry pääsisältöön

Tatu Kokko: Heinäkuun päivä



Valmistautuessani kirjabloggaajien Kuopion -kokoontumiseen muistin, että Tatu Kokon vastaavassa tapahtumassa 6.7.2016 lahjoittama historiallinen romaani Heinäkuun päivä (Icasos, 2013) oli jäänyt toistaiseksi lukematta. Mikä olisikaan parempi ajankohta korjata asia kuin Savon-kaipuun kukoistus muutama päivä ennen Kuopion keikkaa?

Teos kuvaa päähenkilö Hannan elämää kahdessa aikatasossa: lapsuutta serkku Akun kanssa vuodesta 1891 vuosisadanvaihteen levottomammalle puolelle ja elämän viimeisiä hetkiä 1960-luvulla, kun helsinkiläistoimittaja Jarmo Vitbrandt kurvaa kuplavolkkarillaan Muuruvedelle Savon sydämeen elämänsä jutun perässä. Savo, kuvataide ja kirjallisuushistoria - en voinut muuta kuin ihastua teokseen. Snellmanin-puistossa kasvanut kuusi on saanut todistaa kaikki nämä vuodet, ja toimittajan matkassa päähenkilö nuortuu kepeästi viipottavaksi hetkiin tarttujaksi, jolloin lapsenriemulla ei ole rajaa.

Savon-kaipuun ja Kuopion kaduille pääsyn lisäksi teos hellii myös kulttuurinnälkää. Kultakauden komeimmat teokset loihtinut Eero Järnefelt maalaa Kuningasniemen kaskitorpalla kesäyön vimmassa, eikä lukijakaan voi olla enää kajoamatta komeroonsa kuivuneisiin pensseleihin.  Vaikka realiteetit ohjaavat Hannan elämää ja realismin helmet luodaan hänen lähellään, lapsuudenkesän onnellisten päivien, pitkien leikkien ja jännittävien kaupunkiseikkailujen  kuvaus on mitä romanttisinta, suuria tunteita tietenkään unohtamatta. Kuopion tuomokirkossa tavataan itse valokuvaaja Viktor Barsokevitsch, jonka kuviin tutustuin nelisen vuotta sitten (Viktor Barsokevitsch: Suhteita (toim. Piispa Arseni)). Juoneen on punottu suuri joukko kulttuurivaikuttajia Juhani Ahosta  Jean Sibeliukseen ja Minna Canthista Eino Leinoon. Jännitystä pitää yllä maalauksiin kätkeytyvä arvoitus, jota toimittaja on lähtenyt tutkimaan.


Teos alkaa Vitbrandtin näkökulmasta, ja siihen totuttua on ensin vähän pinnisteltävä, kun näkökulma muuttuukin Hannan puoleen ja myöhemmim muidenkin henkilöiden sisäisiin tuntoihin. Silti vain yhdessä kohtaa teosta on vaikea sulatella, loppupuolella kun lukija onnistutaan järkyttämään pahemman kerran. Vaikka tunteet hieman tasaantuvat viimeisille sivuille, Kokko aiheuttaa ikimuistoisen lukukokemuksen. Voin saoa näin ihan puhtain mielin, sillä vaika sainkin teoksen kirjailijalta itseltään, mitään pakkoa ei ole kehua teosta ja onnistuinhan vitkuttelemaan perehtymisen kanssa näin pitkään. 

Kolme vuotta on toki lyhyt aika, jos ottaa rinnalle Jarmo Vitbrandtin huokaukset kivisen nuolenkärkikorun ja ikiaikaisuuden äärellä: Tunsin itseni niin vähäiseksi tuon ihmeellisen kivenkappaleen edessä, sillä se oli tehty ennen kuin ihmiset oppivat kirjoittamaan tarinoita muistiin, kauan ennen kuin muinaisia pyramideja edes suunniteltiin, kauan ennen kuin Mooses johdatti israelilaiset luvattuun maahan, Aleksanteri Suuri vallotti Persian tai roomalaiset kutsuivat Välimerta omakseen.


Teoksesta on aiemmin blogannut ainakin  Amman lukuhetken Aino-Maria. 

Osallistun teoksella Oksan hyllyltä -blogin Kirjankansibingoon. Tällä kertaa suoritan kohdan unenomainen.






Kommentit

  1. Piti ihan varmistaa, että itse kirjoitin tästä ”hieman” nopeammin tuon tapaamisen jälkeen. https://tuulevi.wordpress.com/2016/10/08/tatu_kokko_heinakuun_paiva/

    VastaaPoista
  2. Kiitos linkistä. Täytyy käydä huomenna lukemassa virkeillä silmillä, mitä tuntemuksia sinussa herätti.

    VastaaPoista
  3. Kuopio on minulle vieras kaupunki mutta kirjablogien kautta se on hienosti esillä, pitäisikin joku kesä lähteä siellä käymään ihan varta vasten! Harmi vain, että tätä Kokon kirjaa ei löydy kummastakaan Tukholman kirjastoistani :( /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on kyllä hyvä idea! :) Kuopioon sijoittuu kyllä mukava määrä kirjallisuutta, mutta harmi toki ettei tätä teosta ole siellä tarjolla.

      Poista
  4. Pitänee lukea. Olen lukenut saman kirjailijan nuorten kanssa yhteistyössä kirjoittaman Rob McCool - kirjan ja sekin oli kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! Ite en ole sitä lukenut, mutta sen tekometodi on kyllä mielenkiintoinen.

      Poista
  5. Kuulostaa tosi runsaalta ja mielenkiintoiselta! Onko ns. tiiliskivi? Pidän fiktiosta, jossa useampi historian aikalainen risteää. Tulee erilaista perspektiiviä kuin vain yksittäisen taiteen tai tieteen sankarin polkua seuratessa.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa tämä ei ole lähellekään tiiliskivi. Lukee nopeasti.

      Poista
  6. Tämä on kyllä ihana teos! Ja nyt Kokolta on ilmestymässä uusi, Minna Canthiin liittyvä romaani, jossa varmaankin on samantyyppisiä kaikuja - Kuopiota, kulttuuria ja historiaa.
    Vaikka tästähän Kuopiossa puhuimme, kuinka vaarallista on odottaa kirjailijalta aina uudestaan sitä samaa kirjaa 😄 Oli muuten tosi kiva nähdä, ehkäpä Kirjakantin aikaan uudestaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin voisi kyllä uumoilla, ja tosiaan odottakaamme jotain uutta ja jotain vanhaa ;) Niin totisesti oli, ja Kirjakanttiin pyrin varmaankin tulemaan, jos vain pystyy!

      Poista
  7. Harmi kun en päässyt Kuopioon samaan aikaan bloggaajien kanssa, olin kaupungissa vasta seuraavana viikonloppuna. Olen siis syntyisin Kuopiosta, asunut nyt vaan 10 vuotta Oulussa. Tatu Kokko on minulle aivan uusi kirjailija, kivaa kun nostit hänet tietoisuuteeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi kyllä, ettet päässyt, oli erittäin antoisa viikonloppu. Jos syntymäkaupunkimiljöö alkaa innostaa lukemisen saralla, niin Tatulta on tosiaan tulossa Minna Canth -aiheinen teos, josta Amma tuossa ylempänä mainitsikin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novellimaraton 17.-18.12.2016

Laimea Stoner, leiskuva Lempi ja muuta kuunneltua

Pasi Lampela: Kirottujen ilot