Siirry pääsisältöön

Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu





Luotin ennakko-oletuksiini niin paljon, että uskalsin ostaa Latvalan novellikokoelman Ennen kuin kaikki muuttuu uutena, vaikka en juuri koskaan tee niin. Yleensä kirjat päätyvät hyllyyni kirjastojen poistomyynneistä ja kirpputoreilta. Latvalan aiemmat teokset eivät ole tuttuja - vielä -, mutta Otavan katalogin esittelyteksti sai minut jopa odottamaan teosta.

Parasta teoksessa oli sen kieli ja kerrontatapa. Tällaista tekstiä olen aina halunnut lukea. En pidä pitkistä maalailuista vaan näppäristä lauseista, joista pilkahtaa milloin elämän sattumanvaraisuus, karuus tai koomisuus. Vihreät ratikat kiemurtelivat ohitse, joku matkustajista hymyili minulle tietämättä mitä minulle oli tapahtumassa.

Arkisesta kerronnasta tapahtumat eskaloituvat novellissa Onnistuneen kampaamökäynnin jälkeen, mikä osoittaa mainiosti elämän hienouden. Mitä kaikkea ihminen voi intoutua tekemään hetkellisen superitseluottamuksen voimassa vaikuttaa koomiselta mutta on kuitenkin hyvin lähellä todellisuutta. Ihminen paisuu ja litistyy hetkestä toiseen. Osiossa Väliaika päästään nauttimaan absurdin novellin tapaan ihmisen syvimmistä tunnoista. Jo tämän vuoksi teos täytyy lukea. 

Melkein yhtä parasta oli elämän virrassa hapuilu: ihmisiin kietoutuminen, yksinäisyyden, menetysten ja elämän jatkuvuuden ymmärtäminen. Löysin teoksesta arveluttavan paljon henkilökohtaista tarttumapintaa, joka ylsi ykkösosan päätösnovellissa Ensimmäinen tavu aivan absurdiuden rajamaille niin, etten voinut muuta kuin haukkoa henkeäni. Yksityiskohdat isän kuolemasta ystävien nimiin ja minän luonteeseen olivat totisimmasta todesta. Isäkuvaus saattoi olla hieman mahtipontista ja itselle vierasta, mutta kuoleman pohtiminen näyttäytyi juuri sellaisena takaraivossa pysyttelevänä takiaisena kuin omakin kokemukseni osoittaa.  

Alkuun toivoin, ettei kirja loppuisi koskaan. Olisi mukava, kun tällainen kirja olisi kesken ja siihen voisi sopivissa väleissä palata. Varmasti sen olisi voinut hotkaista kerrallakin, jos niin olisi tahtonut. Lopulta lukuvuoden päätöskiireet kuitenkin tekivät pidemmän katkoksen lukemiseen, mikä osoittautuikin harmiksi. Muistini ei pystynyt yhdistelemään kaikkia pieniä toisiinsa kietoutuvia yksityiskohtia niin hyvin, kuin toivoisin. Selatessani aiemmin lukemaani hämmästelin, että Jonathan Rhys Meyerskin oli mainittu aiemmin. Arvostan novellien pikku helmiä paljon ja tahdon kerätä ne kaikki, mutta lukukatkokseni ehkä esti minua nyt löytämästä koko helminauhaa. 

Lisäpisteitä vielä pohjalaisuusviittauksista Järviseudun Sanomineen. Pieneltä kylältä suureen maailmaan siirtymisestä jaksan kyllä aina lukea, oli se sitten sadan vuoden takaista Järnefeltiä tai 2000-lukuista Latvalaa. 


Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu
Otava, 2015
191 sivua


Teoksesta on kirjoitettu jo monissa blogeissa, kuten:
Aina joku kesken
Hemulin kirjahylly
Järjellä ja tunteella
Kannesta kanteen
Kirjasähkökäyrä
Mari A:n kirjablogi
Reader, why did I marry him?
Tuijata.Kulttuuripohdintoja


PS. Täällä ollaan lomalla, joten nyt on aika(a) lukea. Olen suunnitellut lähitienoolle henkilökohtaista runomaratonia, tai kenties puolikasta en vielä tiedä, mutta jos joku muu intoutuu samanlaiseen, niin aina vain parempi! Yhdeksi askeleeksi olen suunnitellut myös esseekokoelmia, koska sellaisia en ole tainnut juurikaan lukea. 

Kommentit

  1. Olen lukenut tästä kirjasta paljon positiivisia arvioita. Täytyy laittaa harkintaan.

    Suunnittelemasi runomaraton on jännä ajatus. Joko tiedät, ketä runoilijoita valitset mukaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kannattaa tehdä :) Olen lainaillut runoutta sillä mielellä, että luen sitä kerralla enemmän mutta muuten aika sattumanvaraisesti. Ainakin seuraavilta runoilijoilta on jokin teos: Riina Katajavuori, Miki Liukkonen, Juho Nieminen, Teemu Manninen, Aulikki Oksanen, Eeva Kilpi, Arto Melleri ja Charles Bukowski. Lisäksi on muutama kokoelma.

      Poista
    2. Luen vain vähän runoja, mutta listaamistasi runoilijoista Eeva Kilpi on yksi suosikkejani.

      Poista
  2. Minun pitää varata tämä kirjastosta. Olen vieroksunut novelleja, mutta taidan olla löytämässä niiden kiehtovan maailman. Munro on avannut ne minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän kuulostaa mukavalta! :) Novelleissa on kyllä oma viehätyksensä, mutta on tietysti totta sekin, että täytyy löytää itseään kiehtovat novellit, koska kirjo on laaja.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novellimaraton 17.-18.12.2016

Laimea Stoner, leiskuva Lempi ja muuta kuunneltua

Pasi Lampela: Kirottujen ilot