torstai 18. joulukuuta 2014

Juhlabloggaus: Kulttuuriharrastajan vuosi + synttäriarvonta

Mukavaa iltaa kaikille ja lämmin kiitos, kun olette mukana juhlistamassa hauskaa päivää, blogini yksivuotissynttäreitä! Paljastan ihan alkuun arvonnan voittajan sekä sen, mitä opinkaan ensimmäistä arvontaa järjestäessäni. Lisäksi teen katsauksen kuluneen vuoden kulttuuriharrastuksiini, jonka olin aiemmin ajatellut vuoden loppuun. Huomasin kuitenkin aiheen sopivan paremmin tämän synttäribloggaukseni yhteyteen. Vuosi on kohta ohi ja loppuvuoteen on tulossa muutenkin enemmän kirjabloggauksia. Viime päivät ovat olleet hullunmyllyä, joten jo aiemmin lukemani kirja odottelee edelleen vuoroaan ja kirjastosta on kannettu jouluherkkuja vaikka muille jakaa. Kirjabloggaajien lahjaringin kirjakin odottelee vielä paketissaan - kortissa lähettäjä paljasti genren ja voin sanoa, että kyllä, siitä genrestä pidän! Maltettava on vain hetkinen.




Listasin arpojen saajat numerojärjestykseen ja käytin arvontaan sivustoa random.org. Voittajaksi tuli tällä kertaa Henna blogista Hemulin kirjahylly. Onneksi olkoon Henna! Ilmoitathan osoitteesi sähköpostiini. Laitan kirjan huomenna matkaan, joten nähtäväksi jää, milloin se ehtii perille, mutta tulossa on :)

Niin, mitä opinkaan (ja mikä se palkintokirja on!)? Paljon lukevien joukossa yllätyskirja-arvonta ei kenties ole paras mahdollinen arvonta. Kirjan valitseminen ei nimittäin ollut kovin helppoa, kun osallistujat ovat lukeneet paljon monenlaista kirjallisuutta. Keksin kuitenkin yhden teoksen, jota ei ole kirjablogeissa liikaa käsitelty, vaikka mainittu kuitenkin on. Teos on Pentti Haanpään tänä syksynä ilmestynyt novellikokoelma Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja (Into), jonka aiemmin kadoksissa olleet novellit elämäkertakirjoittaja Matti Salminen löysi. Arvonnan järjestäminen oli todella mukavaa, ja uskon, että seuraavalla kerralla kerron arvottavan kirjan jo etukäteen, kuten monilla arpojilla onkin tapana. Ja jos jotakuta kutkuttaa juuri tällä hetkellä osallistua kirja-arvontaan, sellainen on Marja-Liisan blogissa Tuhansia sivuja.


Joanna von Scarlettin kulttuurivuosikatsaus

Mitkään muut sanat eivät kuvaa kulunutta vuotta paremmin kuin antoisa ja elämyksellinen. Yksi ihana juttu on se, että loppuvuotta kohti elämäni on hieman rauhoittunut ja olen voinut antaa aikaa lukemiselle ja bloggaamiselle - en tosin vieläkään mitenkään ruhtinaallisesti, mutta entistä enemmän kuitenkin, sen verran että olen päässyt kokemaan iloa näistä asioista.

1. Lukeminen

Parasta vuodessa on ollut aika lukemiselle. Marraskuussa lueskelin omaan tahtiini Karo Hämäläisen julistaman lukuhaasteen mukaan ja kesällä kokeilin paria lukumaratonia. Huomisen työpäivän jälkeen alkavalta pitkältä joululomalta odotan juurikin lukurauhaa. Parhaiten mieleeni jäivät syksyllä luettu Tuula Levon Tuulenajama ja alkuvuonna luettu Suljettu maa - elämää Pohjois-Koreassa. Ihanimmat kirjalöytöni tein syksyllä Kuopion kaupunginkirjaston poistomyynnistä, josta löysin Tuulikki Valkosen Suomalaiset maalarit Pariisissa (1987, Weilin+Göös) ja Ateneumin taidetta (toim. Salme Sarajas-Korte, 1971, Otava). Näistä voi ihailla muun muassa sellaisten kuuluisien taidemaalarien teoksia kuin Edefelt, Gallen-Kallela, Schjerfbeck ja Simberg.

Suhteeni runouteen läheni kevään ja kesän aikana. Mieleenpainuvin runomuisto on ystäväni hääjuhlan pöytäkoristeessa ollut Eeva Kilven Morsiuspari. Ihania runoja oli niin ikään Kuuttaren tekemässä kirjabloggaajien joulukalenterin kolmannessa luukussa. Kirjoihin ja lukemiseen liittyviä hyviä muistoja jäi lisäksi marraskuun Kirjakantti-tapahtumasta, jossa tapasin sattumalta Amman ja Tuulevin.

2. Kirjoittaminen

Blogin kirjoittamisen lisäksi olen kirjoittanut muutakin, en tosin erityisen paljoa. Alkusyksyllä aloitin hidastempoisen kulttuuriblogin pitämisen Keski-Pohjanmaan Kulttuuriliiton sivustolla ja tulevan vuoden alussa suhautan käyntiin kirjoittamisen perusopinnot. Päädyin myös kaksi kertaa palkintosijoille runokilpailuissa. Ensimmäinen tapahtui jo alkuvuonna, kun sain kolmannen palkinnon eteläpohjalaisessa Oiva minuuttiruno -kilpailussa, mistä muistoksi jäi muun muassa runokirjanmerkkejä. Sittemmin sain toisen sijan lahtelaisessa Makuja ja nautintoja -runokilpailussa, jonka tuotoksista koottiin antologia Runoa viinissä (Lahden runomaraton ry, 2014).




3. Taide ja museot

Taiteesta kiinnostuin oikeastaan vasta syksyllä ja aika yhtäkkiä. Ostin taidekirjoja, kävin gallerioissa ja hämmästelin, mistä ennenkuulumaton taideintoni pulpahti. En tiedä taiteesta vielä paljoa, enkä oikein osaa pukea sanoiksi, mutta taiteen näkeminen on kutkuttavan mielenkiintoista ja eiköhän se jollakin tavalla avarra ymmärrystä. 

Ei olisi voinut käydä paremmin, kun syyskuisen Madridin työreissuni ohjelmaan sattui kuulumaan käynti Prado-museossa (Museo Nacional del Prado). Siellä pääsin ihmettelemään muun muassa Picassoa, Goyaa ja El Grecoa ja olisin päässyt ihailemaan muitakin, ellen olisi humaltunut taidemuseon äärettömyydestä - näyttelyhuoneita jatkui joka suuntaan niin että avaruudellisesta hahmotuskyvystä osattomana koin viisaimmaksi kulkea seuralaiseni perässä. Kokemus oli kuitenkin vaikuttava, Goya tosin hurjan mustaa ja rajua. 

Hahmotuskyvylleni huomattavasti helpompi oli heinäkuinen visiitti Las Vegasissa The Mob Museumiin, jossa reitti kulki lineaarisesti vain yhteen suuntaan. Suomalainen lempimuistoni on tietenkin viimelauantainen Korttelimuseokäynti, joka sisälsi entisajan joulutunnelmia. Odotuksiakin on luvassa: tammikuussa talsin elämäni ensimmäisiä askelia Ateneumissa, Sibelius-näyttelyssä.



4. Teatteri ja baletti

Teatterin saralla en ollut tänä vuonna kovinkaan aktiivinen, joten mikään ei keikauttanut lempiteatterikokemusten ykkössijalta kolmen vuoden takaista Seinäjoen kaupunginteatterin Dance of the Vampires -musikaalia. Pääsin toki näkemään pitkäikäisen Kiviä taskussa -komedian Pieksämäellä ja pienemmistä produktioista sain kokea helmen: Kulmateatterissa Kuopiossa piipahtaneet Puhti duo ja Pekko Käppi saivat pienen Satamankulman esitystilan täyteen eloon esityksellään Lempee & lovee niin, etten voi unohtaa. Lahden kaupunginteatterin Viulunsoittaja katolla sen sijaan ei ollut minua varten - ainoa kerta, kun olen meinannut uuvahtaa teatteriin. Tapaus on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, etteivät kulttuurivalinnatkaan mene aina nappiin. Kaiken kukkuraksi tapaus vastaa hyvin kysymykseen, jonka yläkuvan Muumi-miete esittää. 

Mitä vielä! Blogini syntyhetkillä katsoin mainioksi osoittautuneen elokuvan Mao's Last Dancer (2009). Siinä kävi se legendaarinen, mitä ei kovin usein käy. Sattumalta katsoo jotakin elokuvaa, josta ei ole koskaan kuullutkaan ja lankeaa täysin sen pauloihin. Toisen tällaisen olen kokenut vain nuorempana siskoni kanssa mummomme vintissä, jossa televisiossa pyöri brittiläinen Väkivallan kuilu (1995). Olisi todella mukava kuulla muiltakin tällaisista kokemuksista. Minulla on nämä kaksi, joten luullakseni näitä ei elämässä montaa tule. Noh, väkivallasta takaisin balettiin - kelpo matka. Nähtyäni Maon viimeisen tanssijan luulin lähteväni melkein siltä istumalta katsomaan balettia, mutta vuosi ehti vierähtää ennen kuin tilasin elämäni ensimmäiset balettiliput. Kyseessä on St Petersburg Festival Ballet, joka esiintyy tammikuussa useissa suomalaiskaupungeissa. *Vink vink

5. Vieraat kulttuurit ja kaupungit

Vieraiden kaupunkien valoista pääsin nauttimaan enemmän kuin yhden ihmisen tarvitseekaan. Matkasin niin Pietariin, Viipuriin, Los Angelesiin, Las Vegasiin kuin Madridiinkin (ja pienempiin espanjalaiskaupunkeihin). Jouluksi aion kotiin, mutta sitä ennen odottaa vielä Tukholma ja toivon mukaan Moderna Museet. 

Jokainen paikka on omalla tavallaan viehättävä ja mieleenjäävä. Viipuri aiheutti kovasti ristiriitaisia tunteita - viehätystä ja ihmetystä. Kaupunki oli kovin rapistunut, vaikka sen kaduilla kulkiessa tunsi myös historiallista vavahdusta. Tämä reissu loi ennen kaikkea kipinän lukea Viipurin historiaa ja Viipuriin sijoittuvia historiallisia romaaneja. Niitä minulle voikin suositella! Kovin vanhaan aikaan en halua ainakaan heti lähteä, joten 1800- ja 1900-luku voisivat olla alkuun osviittana.

Espanjaa opiskelleena nautin viimeinkin pääsystä Espanjaan, jossa tosin yllätyksekseni palelin. Kulmakuppilan aamupalalla pääsin pakostakin kokeilemaan kieltä, koska englantia siellä ei tunnustettu. Niin ikään nautin losangelesilaisesta elämänenosta ja siitä auringosta, totta kai. 

En voi olla mainitsematta, että myös Kuopio on minulle tämän vuoden tuttavuus ja hyvin mieluisa nurkka kulttuurielämysten kokemiseen. En tiedä, kauanko elämäni täällä jatkuu, mutta niin kauan kuin jatkuu, uskon viihtyväni.  

Olen hyvin kiitollinen, että tänä vuonna olen saanut nähdä ja kokea niin monenlaista. Se auttaa ymmärtämään omaa elämää ja omia valintoja. Lisäksi ihmisten ja kulttuurin kohtaaminen missä päin tahansa on elämys. Toivon kaikille  rauhaisaa joulua ja lukuisia kulttuurikokemuksia ensi vuodelle!   











  
  

6 kommenttia:

  1. Voittaja kuittaa ja kiittää, tulossa on kirja jota en ole lukenut :)

    On sinulla ollut mielenkiintoinen vuosi, toivottavasti ensi vuonna on luvassa ainakin yhtä paljon ja yhtä hienoja kokemuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, kävipä hyvin! :) Kiitos, näin toivon ja samoin toivon sinulle, olkoon tuleva vuosi elämyksellinen!

      Poista
  2. Onnea voittajalle! Ja onnea 1-vuotiaalle blogillesi! Täytyy kyllä sanoa, että ihan hengästyneenä luin, mitä kaikkea olet vuodessa ehtinyt, vau! Olkoon myös tuleva vuosi yhtä elämyksellinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuntuu itsestäkin jotenkin kummalliselta, että niin paljon kaikkea on ehtinyt tapahtua. Sinulle myös toivon elämyksellistä vuotta! :)

      Poista
  3. Hauska kuulla että olet löytänyt tiesi taiteen ja museoiden pariin. Niistä kuulisin tulevaisuudessa mielelläni vielä lisää, vinkkejä ja tunnelmia.
    Onnea tuleville blogivuosille! Ja hyvää joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja hyvää uutta vuotta sinun blogiisi! :)

      Poista