perjantai 20. kesäkuuta 2014

Lukumaratonin jälkispekulaatiot




Wuhuu! Että se olisi kommelluksitta mennyt, en voi väittää, mutta jälkikäteen saan ylpeänä, kaihoisasti ja hämmästyneenäkin kertoa, kuinka erikoinen muisto lukumaratonistani jäi. Epäilemättä maratonini ikimuistoisin hetki oli löytää itseni vesisateen tihrussa lukitun ulko-oven takana lukemassa seisaaltaan ja odottamassa, että pienen matkan päästä tuleva siippani heilauttaa avainnippua.

Olen hyvin iloinen, että päädyin mukaan maratoniin, jonka on kutsunut koolle Annami blogissaan Anna minun lukea enemmän. Yhteisöllinen tempaus sai minut innolla mukaan, ja oma tavoitteeni olikin rentoutua pitkästä aikaa kirjojen parissa, sekä myös blogimaailmassa.

Lukumääräni on melko vaatimaton, ja tästä kerrasta opinkin, että muu elämä kannattaa suunnitella vielä hieman tarkemmin etukäteen, jotta lukumaratoniin pystyy keskittymään yhtäjaksoisesti tiiviimmin. Välillä onnistuin silti lukemaan paheellisenkin itsekkäästi rauhassa, mutta kieltämättä juhannuksen kaupassakäynnit ja aterioiden valmistukset veivät oman aikansa. Niin ja uni on minulle hyvin mieluisaa.

Aluksi lukemani Sinikka Someron Koodi 112 oli melko raskasta asiaa, mutta jollain tavalla mielenkiintoista niin, että teos oli pakko nähdä loppuun saakka.  Koukuttavin kohta löytyi jo nimiösivulta:

"hän kirjoitti
ajatuksensa runoiksi
luullen että
kaikki osaavat
tehdä senkin
paremmin"

Tässä ajatuksessa oli jotakin pistävän tuttua että itseäkin jo hävetti se ainainen muihin vertaaminen.
Luettuja sivuja 174.

Tämän jälkeen päätin keventää otetta ja aloittaa uudelleen jo aiemmin aloittamani Takana puhumisen taidon Härköseltä. Tämä oli myös se teos, jonka löysin käsilaukustani avainten sieltä puuttuessa. Luettua tuli 29 sivua ja kirja jäi jälleen välipalaksi, jota täytyy maistaa vielä myöhemminkin.

Kolmas luettu teos oli jälleen runoja, Arja Tiaisen Ruusu, ruusu tämän lumisen maiseman keskelle, joka ei juurikaan puhutellut, mutta jonka halusin lukea kokonaan, koska tarkoituksenani on perehtyä runouteen aiempaa enemmän. Nimikkoruno oli kuitenkin erittäin hyvä, sen löytää tosin vasta teoksen loppupuolelta, mutta tiedätte mitä sanotaan odottamisesta hyvän yhteydessä. Yhteensä luettuja sivuja 102.

Maratonin ainoaksi romaaniksi jäi Nina Honkasen Gladiaattori, jonka alusta pidin paljon, jonka kliseeilmaukset muutaman kerran särähtivät korvaan, mutta josta jäi kuitenkin kokonaisuutena hyvä fiilis. Pidin kerronnan vaihtelusta, vaikka loppupuolella Orvokin osuudet täytyi kahlata vauhdilla, jotta pääsi seuraamaan Liisan elämää. Luettuja sivuja 216.

Yhteensä luin siis 521 sivua, joka on ehkä pieni määrä maratonissa, mutta riittävä määrä aloittavalle maratoonarille, jonka askel on vielä kovin lyhyt. Olen itse jättänyt kommentoinnin vasta tänne after readiin, mutta pidin kovasti mahdollisuudesta hästägätä elonmerkkejä Instagramin puolella. Aion varmasti jatkossakin maratoonata, vielä kun voin viisastuneena välttää ensikertalaisen hiipumiset. Kiitokset kaikille mukana olleille että tämä tapahtui.




4 kommenttia:

  1. Hieno saavutus, Joanna! Hyvä idea tuo runojen lukeminen! Gladiaattori jäi mieleeni ja voisin sen lukea, kunhan se osuu kohdalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voin lämpimästi suositella runojen ja Gladiaattorin lukemista! Mielettömän tunnelmallinen ja henkeäsalpaava lukukuva sinulla veden ääreltä :) Voi vain ihailla ja haikailla veden ääreen.

      Poista
  2. Oho, aika paha joutua lukemaan tihkusateessa. Kyllä sitä lukumaratonissa päätyy äärisuorituksiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, aloittaessa ei voi tietää, mihin sitä päätyy ;D

      Poista