lauantai 26. huhtikuuta 2014

Elämän kevätremontti ja nolot tunnustukset 1 - 5


Hei! Toivottavasti kaikille kuuluu hyvää ja kevät on saanut kärryt kierroksille.

Minulle kuuluu hyvää pitkästä aikaa ja olen vihdoin valmis jatkamaan blogini parissa. Talvisin palelen ja vedän väsyneenä suklaata kaksin käsin. Tänä talvena kohtasin lisäksi niin suuren työmäärän, ettei burnout ollut kaukana. Nyt on kuitenkin kevät ja keväisin minä herään eloon. 




Luulen, että aika monista koti ja vaatekaappi alkavat tuntua tunkkaisilta keväällä, jolloin ikkunatkin pestään ja kukkien mullat vaihdetaan. Ainakin minulle tämä tunne tulee joka vuosi, ja joskus ihan vuodenajastakin piittaamatta. Siinä tulee sitten ideaa, kuinka kaikesta turhasta täytyy päästä eroon, paperit järjestää mappeihin, hapenottokyky hioa maksimiin ja villakoirat pitää loitolla. Lisäksi on ostettava sen värisiä vaatteita, joita ei ole aiemmin pitänyt. Tämä tuntuu ihanalta uudistukselta ja päässä kasvaa ymmyrkäisiä kaikkivoipaisuuden kuvitelmia. Edessä oleva kesä tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia. Yleensä moni asia laimenee alkuinnostuksen jälkeen ja realistina ymmärränkin, ettei elämä ole kuukauden päästä aivan toisenlaista. 

Nautin kuitenkin kaikin siemauksin tästä innosta ja kaikista ideoista, joita tämä kevät on tuonut tullessaan. Olisi mukava kuulla muidenkin kevätvillityksistä, joten kaikki kommentoimaan vaan! 

Tärkein kevätriemuni on elinvoimaisuus, jota olen jo saanut paljon ja jonka lisäämiseen omat villitykseni suurelta osin liittyvät. Talven henkisen ja fyysisen huonovointisuuden jälkeen otin sen kuuluisan niskapersotteen ja lähdin salille rehkimään sekä viilasin ruokavaliotani parempaan suuntaan. Kaikki meni mainiosti, kunnes sain flunssan, josta olen kärsinyt viimeiset kaksi viikkoa. Jokainen liikuntaa harrastava varmasti tietää, miten kurjaa on pysytellä pois treeneistä, jos sairastelu vain jatkuu ja jatkuu. Tässä olen kuitenkin pyrkinyt pitämään järjen päässä ja pysynyt tiukasti pois salilta, samoin lenkkipolulta, jonka olemassaolon muistin juuri sinä päivänä, jonka iltana flunssa iski. Tuona kohtalokkaana sunnuntaina päätin lainata kirjastosta juoksuoppaita, jotta saisin juoksutekniikkaani hiottua paremmaksi. Kaksi viikkoa olen vain haaveillut treenaamisesta, mutta tänään uskalsin jo ottaa pienen askeleen ja tein Joka naisen juoksukirjasta löytämiäni vammoja ehkäiseviä harjoituksia, jotka eivät ole kovin rasittavia. Alkuun lämmittelin hieman crosstrainerilla ja päälle pääsimmekin saunaan, missä olo tuntui vaan niin mahtavalta. Olen selättänyt uupumuksen ja ehkäpä flunssakin alkaa olla mennyttä elämää. 

Olen siis lukenut juoksuoppaita ja voin suositella kuvissa näkyviä teoksia kaikille, joille lenkkipolku maistuu. Ostin pitkästä aikaa kaupan hyllyltä kuntoilulehden, joita olen pitkään vieroksunut ajatellen, että hyvän terveyden avaimet ovat jo tiedossa: ruokavalio ja liikunta elämäntapana eikä pikakuurina. Fit-lehden kannessa kuitenkin syömis-, lankku- ja juoksijan lihaskuntoharjoitusaiheet koukuttivat minut. Ja hyvä niin, lehden lukeminen on nimittäin mitä parasta motivaationnostatusta! Minulla kun tahtoo olla se nolo piirre, että kuntoilu tulee hetkeksi elämääni ja jää jossain vaiheessa kokonaan pois (nolot tunnustukset 1). Tarkoitukseni onkin, ettei näitä pitkiä off-vaiheita enää tulisi. 






Kun nyt aloitettiin nolot tunnustukset, niin toisena voin kertoa, että minulla on edelleen kesken kirja, jonka lukemisen aloitin viime vuoden lopulla (Suljettu maa). Ja minä kun haaveilen bloggaavani lukemisesta! Kirja ei ole tylsä ja olen lukenut sitä pienissä pätkissä pitkin vuotta, mutta olen vain ollut iltaisin niin uupunut, että uni on tullut jo kahden sivun jälkeen. Edelleen, vika ei ole kirjassa. En häpeä sitä, että haastavan elämänvaiheeni vuoksi voimat eivät ole riittäneet blogin päivitykseen, mutta että tällä alalla oleva ihminen ei saa kirjaa luettua kohtuullisessa ajassa. Se on noloa.   

Kirjan ja ruusun päivänä kipaisin luonnollisesti kirjakauppaan hakemaan Härkösen teosta ja näppeihin tarttui muutakin mukavaa. Aloitin siltä istumalta Takana puhumisen taidon ja pidin ylipaljon Valomerkki-nimisestä avauksesta. Se kaikki oli niin tuttua ja niin hullunkurista. Mutta, nolot tunnustukset osa 3, siihen se sitten jäi, minulta tuntuu jäävän kesken aivan kaikki mihin ryhdyn. Mistä se kertoo? Enkö osaa valita, yritänkö liikaa kaikkea? Voisin tässä luetella lukemattomia asioita, jotka ovat jääneet kesken viimeisen vuoden aikana, mutta sille nolouden tasolle en taida tätä postausta sentään saattaa ;)




No, kaiken kukkuraksi aloitin lukemaan vielä yhtä kirjaa, ehkä kevyttä, mutta viihdyttävää Shauna Reidin Diettitytön seikkailut. Tästä olin joskus aiemmin kuullut ja kun sen kirjastosta sai alle kahdella eurolla, en empinyt. Ilokseni huomasinkin, että myös tämän lukeminen lisää motivaatiota valita terveellisiä suupaloja. 

Tämä on ollut hyvä päivä ja mahtavaksi se muodostui, kun päätin lopultakin kirjoittaa tämän ratkaisevan postauksen, jolla blogini jatkaa elämäänsä. Suurin syy siihen, että tämä päivä onnistui, oli se etten herättyäni ja aamukahvin juotuani istahtanutkaan sohvalle vaan aloin vastoin tapojani heti puuhastelemaan, imuroimaan, pyyhkimään pölyjä ja siivoamaan vessaa. Meillä on ollut pitkin talvea todella pölyistä ja edelleen kolmiostamme kaksi huonetta ovat hyrskyn myrskyn. Toivoisin kyllä, että meillä kävisi vieraita, mutta (nolo tunnustus numero 4) totta puhuen joku on sotkenut tätä asuntoa niin rankalla kädellä, ettei ketään olisi voinut päästää sisään. Kevätvillitykseeni kuuluu myös saattaa nämä kaksi huonetta auvoiseen siisteyden tilaan. En tiedä minne katosi se minä, joka oli ennen aina niin järjestelmällinen, että tiesi jokaisen paperin sijainnin ja tarvitsi vain avata oikea laatikko. Noh siivoamisen jälkeen hurautimme keskustaan, jossa pääsimme kuulemaan, että vapaan kirppispöydän saisi vasta juhannuksen jälkeen. Hui hai just joo ja se siitä sitten. Kesäisen oloisesta keskustasta tankkasimme tankin täyteen lisää hyvää fiilistä ja suht puhtaaseen kotiin oli kiva palata. (Nolo tunnustus viisi: se aamukahvi juotiin vasta puolilta päivin. Aikuisiahan tässä ollaan juu mutta heräämisajat eivät sitä puolla).  

Toivotan energistä viikonloppua kaikille lukijoille ja lupaan jatkossa seurata blogejanne viime aikoja ahkerammin :)


PS. Jatkan nyt lähes puoli vuotta kesken olleen kirjan lukemista, sillä aion olla ihminen, joka saa asiat päätökseen! 


                   


                    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti