Lukuhumua

Päätin jo aikaa sitten, että lukisin joulun aikaan Mika Waltarin Joulutarinoita . Koska aatonalusaika meni reissussa, pakkasin kirjan mukaan matkalle ja viimein paluumatkalla Silja Linen hytissä luin ensimmäiset tarinat ääneen kuin iltasaduiksemme. Hauskasta tunnelmasta huolimatta ehdin miettiä, olinko mennyt valitsemaan aivan pöljän kirjan, luullut sitä toisenlaiseksi. Satujen samettikoirat ja saippuakuplat sekä toistava kerrontatyyli tuntuivat liian tylsiltä ja lapsellisilta meille hyvin lapsenmielisille aikuisille. Tahmean alun vuoksi sakealuminen automatkakin ehti edetä paremmalle puolelleen ennen kuin viitsin tarttua opukseen jälleen. Melko pian tarinat muuttuivat kiintoisammiksi, mukaan tuli tyylikkäitä ja mieleenpainuvia hahmoja, kaupunkeja, junamatkoja ja, mikä tärkeintä, kiinnostunut lukija. Mieleeni jäivät erityisesti uuden innon saanut taidemaalari, kirjailija, varjostettu neiti ja kaupunkiin mennyt isäntä. Lisäarvoa toivat viittaukset sota-aikaan. Pidin siitä,

Tukholmaa Södermalmilta, Katarina-hissin luota kuvattuna 23.12.2014 Ja niin joulu jolkotti ohitse tämänkin kerran. On aika palata blogipaastolta ja palauttaa mieliin, miten ikimuistoinen oli tämän vuoden joulunalusaika. Kävin rakastumassa Tukholmaan, josta on nyt paljon hyviä muistoja ja jonka monta tarinaa jäivät odottamaan seuraavaa matkaa. Vasa-museon aukioloajat menivät ristiin omiemme kanssa ja niin Drottningholmin linnaa kuin vanhaa kuninkaanlinnaakin kuvasimme vain ulkoapäin pimeän jo saarrettua kulttuurinnälkäiset turistit. Tukholma oli hurjan kaunis ja kiehtova näin talviaikaankin - kesäisestä Tukholmasta voin tältä erää vain haaveksia. Niin ja Junibackenista.. Yövyimme Södermalmilla, mikä osoittautui oivaksi paikaksi yöpymiseen ja syöpyy varmasti mieleeni ensimmäisistä öistäni Tukholmassa. Hotellin ikkunasta näki södermalmilaisten olohuoneisiin ja Katarina-hissiltä Tukholman siluetin. Sattuipa erään kerran kaupungilta hotellille tullessamme palohälytys, jolloin var

Mukavaa iltaa kaikille ja lämmin kiitos, kun olette mukana juhlistamassa hauskaa päivää, blogini yksivuotissynttäreitä! Paljastan ihan alkuun arvonnan voittajan sekä sen, mitä opinkaan ensimmäistä arvontaa järjestäessäni. Lisäksi teen katsauksen kuluneen vuoden kulttuuriharrastuksiini, jonka olin aiemmin ajatellut vuoden loppuun. Huomasin kuitenkin aiheen sopivan paremmin tämän synttäribloggaukseni yhteyteen. Vuosi on kohta ohi ja loppuvuoteen on tulossa muutenkin enemmän kirjabloggauksia. Viime päivät ovat olleet hullunmyllyä, joten jo aiemmin lukemani kirja odottelee edelleen vuoroaan ja kirjastosta on kannettu jouluherkkuja vaikka muille jakaa. Kirjabloggaajien lahjaringin kirjakin odottelee vielä paketissaan - kortissa lähettäjä paljasti genren ja voin sanoa, että kyllä, siitä genrestä pidän! Maltettava on vain hetkinen. Listasin arpojen saajat numerojärjestykseen ja käytin arvontaan sivustoa random.org. Voittajaksi tuli tällä kertaa Henna blogista Hemulin kirjahylly .

Päiväni on ollut pullollaan kulttuuria. Kuopion korttelimuseon joulunäyttelyyn minun oli jouluihmisenä ja historiaintoisena pakko päästä, vaikka hieman toipilaana vielä kuljenkin. Kaikkein parasta oli vain astua tuvasta toiseen ja kokea menneen ajan tunnelmaa. Vuosisadanvaihteen joulupukilla oli yleensä sarvet ja kuvan pukki näyttääkin melko hurjalta. Vasen alakuva on paremman väen tuvasta ja kuusesta, joka asetettiin ikkunan luo, jotta se näkyisi muuallekin.  Yläkuvat ovat 1930-luvun pienperheen joulua esittävästä talosta. Kun astuin sisään ja kuulin naisen äänen, säikähdin ensin ja mielessä vilahtivat Agatha Christiet ynnä muut, kunnes muistin, että tässä talossa kuuluu 30-luvun jouluisia radio-ohjelmia . Näyttelyssä pääsee tutustumaan myös suutarin tupaan ja kutojan tuvan jouluvalmisteluihin, joiden tuoksu huumaa jouluihmisen. Teollisuustyöläisperheen hellahuoneessa taas näkee muun muassa tähkillä koristellun joululeivän ja kattoon ripustetun vaatimattoman joulukuu

Hyvää arki-iltaa! Kun makaa tautivuoteessa turhautumiseen niin arvostaa maanantaita, töihin pääsyä ja tunnetta, että rattaat pyörivät. Jee! Myös blogini on elossa ja merkkipäivä lähenee. Omaa muotoutumistaan ja omistajan sitoutumista kypsytellyt blogini täyttää 18.12. sen ensimmäisen !! \o/\o/ ;) Luonnollisesti aion järjestää synttäreiden kunniaksi arvonnan , josta kerron lisää tässä postauksessani.  Ensin kuitenkin kuulumisia. Mitä olen lukemassa? Vasemman puoleisessa kuvassa ei tällä kertaa ole kirjanselkäruno vaan lukupinkkani, jonka kanssa meinaa välillä mennä tuntosarvi kuuhun. Onko fyysisesti mahdollista lukea kuutta kirjaa yhtä aikaa? Tai mikä on se sääntö, jonka mukaan valitaan? No, ylimmäinen, Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina on kohta luettu. Jostain syystä minulla on tapana viipyillä runoteoksissa pitkään ikään kuin en haluaisikaan päästää niitä niin vähällä, pitää heidät hieman pidempään.  Muut pinon teokset ovat: - Sirpa Kähkönen: Mustat mo

Vietin itsenäisyyspäivää Pasi Lampelan Savonia-ehdokkaaksi yltäneen novellikokoelman Kirottujen ilot  kanssa. Teemat koskettavat nykyihmistä ja paikoin kerronnassa on ilahduttavan samaistuttavia kohtia: tämän olen kokenut. Kirja ei silti ole minua varten. Kaikki se elämän kovuus ja todellisuus tuntuu niin ahdistavalta, että täytyy ehdottomasti kieltää nauttineeni lukemastani. Novelleista paljastuu, kuinka yksin ihminen yrittää elämässään pyristellä.  Kokoelma alkaa kiintoisasti historiallisiin tapahtumiin perustuvalla novellilla Sigridille . Vaikka Eugen Schaumanin elämä ei viehätäkään, pidin novellista sen hetken, kun tekstissä mainittiin aselastin tuominen Kokkolan edustalle, karilleajo ja räjäyttäminen. Sama aselaiva SS John Graftoniin viittaava historiallinen tapahtuma vuodelta 1905 mainitaan myös hiljan lukemassani Tuula Levon Tuulenajamassa .  Alkunovellin karu suorasukaisuus jatkuu läpi teoksen, minkä vuoksi se lieneekin vaikuttava. Kirjailija osaa kyllä k

Ikinä ennen en muista ajatelleeni kirjasta, että voi kunpa tämä ei loppuisi koskaan. Tällä kertaa ajattelin. Alkujaan kirjaan tarttuminen oli melko sattumanvarainen episodi, enkä tiennyt kirjasta tai kirjoittajastakaan etukäteen. Tutkin silmiini osuneen kirjaston verkkosivuilla olevaa, tolkuttoman pitkää listaa historiallisista romaaneista ja karsin siitä luettavaa ensin mielenkiinnon mukaan ja sen jälkeen sen mukaan, mitä lähikirjastossa oli sillä hetkellä paikalla. Tässä vaiheessa listallani oli hirmuisesti mittaa ja kirjastossa poiminkin tarkasteluun joitakin teoksia aivan sattumanvaraisesti. Takakannen ingressimäinen alkuteksti sai lainaamaan juuri Tuulenajaman : Hienovarainen muotokuva ristiriitojen repimästä kirjailijasta. Ajaton kuvaus taiteen tekemisen ehdoista ja tasapainottelusta onnen ja epävarmuuden välillä.  Tässä kirjassa olisi kaikki kohdallaan, vuosisadantakainen kulttuurimiljöö, kirjoittamisen ihanuus ja tuska sekä elämässä tasapainotteleminen. Ja ni

Viime päivät ovat olleet kulttuuri-intoisen unelmapäiviä Kuopiossa. Eilen illalla avattiin Kirjakantti-viikonloppu ja julkistettiin vuoden Savonia-ehdokkaat . Pasi Lampelan Kirottujen ilot olen sattumoisin jo lainannut luettavaksi, mutta muihin palkintoehdokkaisiin en ole etukäteen tutustunut. Ehdokkaat Savonia-palkinnon saajaksi  ovat: Pirjo Hassinen: Sauna Paradis Antti Holma: Järjestäjä Pasi Lampela: Kirottujen ilot Asko Sahlberg: Yö nielee päivät Jouni Tossavainen: New Yorkin lentävä suomalainen Helena Waris: Vuori Avajaisiltana Antti Heikkinen kävi kertomassa, mitä hänelle on tapahtunut ja paikalliset kirjailijat keskustelivat erityisesti nuortenkirjallisuudesta. Ilta oli täynnä sanojen taikaa ja sanomattoman syvää tunnelmaa. Pääsin ilokseni juttusille Amman lukuhetken  Aino-Marian kanssa ja innostuin kuullessani, että myös Savossa on ollut kirjabloggaajien tapaamisia. Tovin kuluttua käynnistyy lauantain ohjelma, joka alkaa Savonia-ehdokkaiden haast

Kerrassaan mainio haaste, Karo Hämäläinen ! Aion olla mukana lukemassa vähintään 30 sivua kaunokirjallisuutta joka päivä marraskuussa. Jotkut ovat kommentoineet, ettei haaste ole edes paha, mutta kyllä tuo monille haaste on. Jopa tällaiselle kirjoja rakastavalle runotytölle, koska en minä oikeassa elämässä joka päivä lue. Tahtoisin kyllä, mutta tahdon paljon muutakin, joten aika usein teen sitä muuta. Nyt on kuitenkin herkullinen paikka kokeilla jokailtaista lukuhetkeä. Lisää lukuhaasteesta voi lukea  Karo Hämäläisen blogista Kirjailijan päiväkirja Suomen Kuvalehden verkkosivuilta .  Joko kirjat ja lukeminen ovat muotia? Nuorten keskuudessa eivät varmaan vieläkään, vaikka joissain piireissä kyllä. Kirjoista ja lukemisesta puhutaan nyt joka puolella ja se on hyvä se! Näinpäs kuitenkin eilen luokallisen oppilaita lukemassa hyvin keskittyneesti alla olevaa kirjaa – jopa ne jätkät , joilla on yleensä tunnilla paljon mielenkiintoisempaakin puuhaa kuin äidinkielen tehtävät. Tulin mukav

Kun kiinnostuin yhtä aikaa historiallisista romaaneista ja toisaalta kirjailijakuvista, päädyin lainaamaan Tuula Levon romaanin Tuulenajama . Teos kertoo Teuvo Pakkalasta , halusta kirjoittaa ja epävarmuudesta omia tekstejä kohtaan. Teos houkutti kovasti, koska sen lupaamat sisällöt tuntuivat koskevan itseänikin ja ajankohta, jota teoksessa kuvataan, on 1900-luvun alku, joka jostain syystä on kautta aikain kiinnostanut minua historiassa eniten. Kirja imaisee kokemaan vuosisadan alun kulttuurielämää ja maantieteellisesti miellyttäviä, tuttujakin paikkoja.  Kirjoittajana olen itsekin täysi myrsky, niin hyvässä kuin pahassa. Välillä usko itseen kohottaa, välillä epävarmuus lannistaa. Kirjoitan innoissani, menestyn runokilpailussa, intoilen ja lopulta häpeän omia tuotoksiani. Lieneekö tämä yleisinhimillinen piirre vai vain tietynlaisten persoonallisuuksien riesa? Runoasioista kirjoittelen lähiaikoina lisää. Olen päässyt viime aikoina ihanaan tilaan, jossa sallin itse

Olen pohtinut aikaa ja oppinut uutta. Elämässä tulee tehdä sitä, mistä nauttii. Vaikka se kuulostaa melkein liian helpolta ollakseen mikään havaittava ahaa-elämys, sen ymmärtäminen ei ole helppoa. Vai miten selittäisit sen, että joku viettää melkein koko syyslomansa miettien, mapittaako laatikoihin ja kaappeihin epätäsmällisiin pinoihin vyöryneitä papereita, opiskellako monta kertaa siirrettyä viimeistä kurssia vai nauttiako lomasta tunnelmoiden tuikkujen valossa, katsellen Iholla-miesten letkeää elämää ja suunnistaen blogistanian kauniilla kamaralla. Olen oppinut kaksi tärkeää asiaa ajasta, ja näiden ajatusten lukeminen on todella auttanut minua arjessa. Toivottavasti tekstiäni lukevat voivat saada yhtä innostavaa hyötyä, kun nyt kerron, mitä olen oppinut. Tänä syksynä luin Anna Perhon kirjasta Superarkea , että asioiden tekemättömyyden stressaamisen sijasta kannattaa miettiä, miten hyvältä tuntuu, kun on saanut jonkin asian tehtyä. Tämä oivallus on helpottanut minua tarttumaan

Wou, ihana lomani saa taas arvoistaan sisältöä, kun kesälukumaraton pyörähtää jälleen käyntiin. Tarkemmat tiedot blogissa Lukutoukan ruokalista . Minulla on maratonia varten melko selvät sävelet : luen kirjoja, jotka ovat tällä hetkellä kesken. Olen ollut niin innoissani kesällä siitä, että lukemiselle on perusarkea enemmän aikaa, joten olen ahminut alkuun useamman teoksen ja siksipä niitä sitten onkin jäänyt kesken.  Yksi kirjoista, joihin aion perehtyä, on ehkä hieman yllättäen opiskeluihini liittyvä neuropsykologian kirja, mutta en käytä maratonia kokonaan siihen vaan siis itse valitsemiani teoksia on myös mukana, kirjoja huvin vuoksi.  Aloitusajan päättämisen kanssa on hieman mylläkkää vielä mielen sopukoissa. Tekisi mieli aloittaa heti, mutta aikataulullisesti olisi järkevämpää aloittaa huomenna aamulla. Päivittelen blogiini tietoa sitten, kun lukumaraton alkaa. Intoa kaikille lukijoille! :) Päivitys 16.7. klo 0.01 Olen päättänyt aloittaa lukumaratonin tänään e