Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2019.

Tao Lin: Kaunis maailma

Lukaisin Tao Linin novellikokoelman Kaunis maailma (Enostone, 2019), jonka löysin kirjapinostani. En aluksi muistanut teoksesta mitään ja ihmettelin, mikä tämä tällainen kirja pinkassani onkaan, kunnes tajusin poimineeni sen kainalooni eräänä perjantai-iltapäivänä kirjaston uutuushyllystä lupaavan takakansitekstin perusteella: Kaikkien tunteet kuohuvat vallan, maineen, egon, rakkauden, rahan ja terveyden meressä.  Olin siis ajatellut teoksen sopivan makuuni, mutta työviikon päätteen päähänpisto selittänee muistijäljen haalistumisen sinä aikana, kun teos lojui odottelemassa.  Taisin hieman yliarvioida takakannen lupaukset. Lyhyt, nopealukuinen kokoelma antoi odottaa parastaan loppupuolelle, ja vasta kun aloin ymmärtää jostain jotain, teos loppuikin jo. Kaikkea tuota en ainakaan ehtinyt sisäistää. Rakkauden meressä kuohuvien tunteiden sijaan puhuisin ennemminkin itseä tutkivista, usein parempaa hamuavista yksilöistä, joiden olemus sinänsä kuvaa melko hyvin nykymenoa. Pettämi

Jenny Belitz-Henriksson: Uuteen nousuun

Pitkän blogitauon jälkeen tuntuu sopivalta jatkaa bloggaamista teoksella, joka käsittelee hyvinvointia mutta jonka nimi myös kuvastaa mitä parhaiten blogiharrastukseni nykytilaa. Voi blogistania, miten olen kaivannut tänne! Ei ole sattumaa, että päädyin kuuntelemaan liikunnanohjaaja, personal trainer ja toimittaja  Jenny Belitz-Henrikssonin teosta Uuteen nousuun – Löydä energisempi elämä (Tammi, 2018). Viime vuosina ja erityisesti menneenä keväänä elämä on ollut, rehellisesti sanottuna, viimeisillä voimilla räpiköimistä. Vaikka jo viime syksynä päätin tietoisesti vähentää työntekoa, joka on pitkään imenyt itseni liiankin intohimoiseen suorittamiseen, kulunut vuosi on ollut vielä rajojen hakemista ja priorisoinnin opettelua, ja kyllä, sitä karseankuuloista kantapääopistoa. Vasta nyt alkaa tuntua, että olen viimeinkin sisäistänyt, millaisiin pinoihin elämän palikoita kannattaa asetella. Teoksesta jää erityisesti mieleen Timothy Ferrisin ajatus Ajanpuute on prioriteettien p