Lukuhumua

Kuva Joni Lumppio Koskaan ennen ei ole minkään teoksen päähenkilö ärsyttänyt minua niin paljon kuin muusikko Palle Koskinen. Omahyväinen, itsekäs äijänköriläs, joka soittelee naisia kuin kitaraa. Ehkä vielä ärsyttävämpää on se realistinenkin seikka, että jokin tällaisissa itsestään numeron tekevissä ihmisissä kiehtoo monia, että he lankeavat, kietoutuvat niin lujasti, että irtipääseminen käy hankalaksi. Hentoinen, vaalea, pieni Anna sen sijaan käy mielenkiintoiseksi. Tavallaan hän on monella muotoa myös erikoinen, vahvakin persoona, joka taistelee selvitäkseen elämänsä koettelemuksissa. Lapsuus kartanon lähellä, elämä tädin huoneistossa ja paikoin riemullinen suhtautuminen elämään tekee heikkosydämisestä, käheä-äänisestä ja hontelosta tytöstä tarinan sielun. Sen, mihin samaistua, ketä seurata, kenelle toivoa vain parasta. Mikkola on halunnut kuvata naislaulajaa miesten hallitsemassa maailmassa aikana, jolloin sukupuolten murros alalla lähti käyntiin. Miltä Suomi näytti m

Kesälukumaraton aloitettu myöhään kauniina kesäiltana klo 23. Iltaselle oli ohjelmassa myös halon halkomista ja saunakutsu, joten maratonin aloitus lipui viimetunneille, mutta mukava kokeilla joskus näinkin. Sääennustusten mukaan keli on viilenemään päin, joten tuntui hienolta nauttia kesän lämmöstä ja valoisuudesta täysin siemauksin, ensin halkojen, sitten kirjan parissa. Aloitin maratonin jatkamalla kesken olevaa Pauliina Vanhatalon Keskivaikeaa vuotta . Maratontapoihini kuuluu nukkua välissä kunnon yöunet, ja niin tein tälläkin kertaa. Aamulla jatkoin hivenen samaa teosta, mutta maratoonaamiseen tulee jälleen pientä taukoa, kun velvollisuudet kutsuvat joksikin aikaa.  Tässä vielä kuva eilen pihakirppisrallista löytämästäni kehdosta, johon kokosin mahdollisia maratonlukemisia. Iloa ja intoa muiden maratoonarien matkaan ja palaamisiin :) Maratonin lopetus Lopetan hyvin rikkonaisen mutta muutoin mukavan lukumaratonini sunnuntai-iltana hetki ennen ilta yhtätoista.

Taas on tullut lomailtua bloggailusta. Siitä on tullut melkein enemmän normaali tila ;D Lukemisen kanssa on myös ollut vähän vaihtelevaa tuulta. Kuva kertoo, mitä teoksia olen aloittanut lukemaan, mutta lukeminen on jäänyt toistaiseksi alkuvaiheeseen.  Viimeisin kuukausi on mennyt paikallislehden ja maakuntalehden toimittajan työtä opetellessa, eli näppäimet ovat kyllä sauhunneet päivittäin. Siinä onkin yksi syy, miksi kotona sormet eivät ole enää janonneet koneelle ja blogimaailma on jäänyt vähälle huomiolle. Työ on ollut antoisaa, mutta voimia vievää ja toiveikkaana ajattelen, että tässä voisin alkaa pikku hiljaa olemaan kärryillä kaikesta keskeisimmästä, jotta arki rutinoituisi. Tämä ei tosin ole ensimmäinen kerta, kun tällaista toivon. Yhä päivittäin hämmästelen, miten paljon olen taas oppinut. Esimerkiksi tänään pääsin tapaamaan muita konsernin kesätoimittajia eri puolilta maakuntaa ja lisäksi vierailimme painotalossa. Siinä taas oma ymmärrys lisääntyi. Kirjoja on t

Annukka Blomberg, Ritva Grönberg, Karri Lämpsä, Mikko Rantaniva, Sari Harju ja Pekka Kekäläinen. Kuva Sami Tirkkonen. Tämä oli minulle  – ja uskallan veikata, että monelle muullekin. Heti ablodien vaiettua kuulin nuoren naisen kiittelevän tovereitaan teatterireissusta. Pitkästä aikaa huomasin viihtyväni uuden tarinan parissa niin hyvin, että mieleni jää punomaan hahmoille tulevaisuutta. Tekonaurua ei tarvitse virittää, enkä tällä kertaa esityksen jälkeen pysty laskemaan, montako kertaa nauroin. Ihmissuhdedraaman ja komedian sekoittaminen ei liene helpoimpia pyrintöjä, mutta Kari Heiskasen teksti ja Jukka Keinosen ohjaus sai imemään herkeämättä jokaikisen vuorosanan ja ilmeen. Vuorovaikutuksen komiikka kun on huumorin kingi. Paljastukset, valheet ja selitykset vyöryvät tykistön lailla. Miten itsekäs ja pieni onkaan ihminen. Kyllä siinä kieltämättä ihan hävettää ihmisen puolesta. Ja varmaankin juuri siksi esitys tuntuu omissa nahoissa. Oi meitä. Niin kovasti yritämm

Satasten päivä tänään.  Yle julkaisi puolelta päivin  Kirjojen Suomi -verkkosivustonsa  ja  Sadan kirjan listan  teoksista , jotka välittävät Suomi-kuvaa maamme itsenäisyyden ajalta. Listan ovat koonneet Seppo Puttonen ja Nadja Nowak ja kirjabloggaajilla on kunnia olla mukana projektissa lukemassa ja bloggaamassa heille arvotuista listan teoksista, joista Yle on tehnyt omatkin juttunsa, ks. esim. Yle Areena . Lista täydentyy vuoden 2017 kirjalla loppuvuonna, jolloin 101 kirjan lista saa viimeisen silauksensa. Oman ajanlaskuni mukaan tänään on jäljellä täsmälleen sata päivää siihen, että muutan kokonaan varsinaiseen, uuteen, kotiimme Keski-Pohjanmaalle. Nykyisin vietän viikot Savossa työni vuoksi, mutta tänä vuonna pääsiäisellä tulee olemaan hyvin kirjaimellinen merkitys. Mikään ei tietenkään vähennä jo mieleen hiipinyttä haikeutta työkavereita ja Kuopion aktiivisia kirjabloggaajatovereita kohtaan. On hienoa kuulua Kotimaisten kirjablogien  yhteisöön ja olla mukana h