Kirjablogit ja 101 kirjaa

Satasten päivä tänään. 

Yle julkaisi puolelta päivin Kirjojen Suomi -verkkosivustonsa ja Sadan kirjan listan teoksista, jotka välittävät Suomi-kuvaa maamme itsenäisyyden ajalta. Listan ovat koonneet Seppo Puttonen ja Nadja Nowak ja kirjabloggaajilla on kunnia olla mukana projektissa lukemassa ja bloggaamassa heille arvotuista listan teoksista, joista Yle on tehnyt omatkin juttunsa, ks. esim. Yle Areena. Lista täydentyy vuoden 2017 kirjalla loppuvuonna, jolloin 101 kirjan lista saa viimeisen silauksensa.

Oman ajanlaskuni mukaan tänään on jäljellä täsmälleen sata päivää siihen, että muutan kokonaan varsinaiseen, uuteen, kotiimme Keski-Pohjanmaalle. Nykyisin vietän viikot Savossa työni vuoksi, mutta tänä vuonna pääsiäisellä tulee olemaan hyvin kirjaimellinen merkitys. Mikään ei tietenkään vähennä jo mieleen hiipinyttä haikeutta työkavereita ja Kuopion aktiivisia kirjabloggaajatovereita kohtaan.

On hienoa kuulua Kotimaisten kirjablogien yhteisöön ja olla mukana hienossa Ylen projektissa, jossa tunnustetaan kaunokirjallisuuden arvo. Ensimmäinen teos, Ilkka Remeksen Kiirastuli (2016), näkyy Aamu-tv:ssä ja kuuluu Yle Radio 1:ssä tiistaina 10.1., minkä lisäksi teoksesta kirjoittaa useampikin bloggaaja.

Itse pääsen pähkäilemään, miltä Suomi on näyttänyt mummoni ollessa ikäiseni, reilu kolmekymppinen. Onnetar nimittäin arpoi minulle Marja-Leena Mikkolan teoksen Tyttö kuin kitara vuodelta 1964. Jos teos ei ole sinullekaan entuudestaan tuttu, se on melko helposti saatavilla Kirjojen Suomi -sivustolla, jossa yksi projektin yhteistyökumppani Kansalliskirjasto tarjoaa teoksia luettavaksi. Ylen mukaan juurettomuutta ja hetkellistä rakkautta kuvaava teos pääsee niin minun kuin Ylenkin käsittelyyn heinäkuun 11., joten lukuaikaa on hyvin. 

Toivonkin kaikille tänä vuonna paljon lukuaikaa! :) 

Minulla on kesken toivottoman monta teosta, joita jätti jälkeeni muun muassa taannoinen novellimaraton. Lisäksi Kimmo Takasen Tunne lukkosi (2011) makaa sängyn vierellä, työn vuoksi verestän mieleen Seitsemää veljestä (1873) ja joulupukki kantoi kotiin toivomaani keskipohjalaista elon muisteloa (Kaustislainen tarina-arkku, osa I 2011 ja osa II 2016). 

Viime vuonna tärkeimmäksi lukemakseni kirjaksi osoittautui joulukuun rakkaus, Erlend Loen Supernaiivi (1996), josta en ole ehtinyt bloggaamaankaan ja joka jostain ihmeen syystä löysi minut vasta tällä iällä. Eksistentiaalisia kriisejä olen toki maistellut pitkin ikääni.

Mutta siis, tähän vuoteen ja siihen seikkaan, että käyttöön voipi nyt viritellä häshtägin 

#kirjojensuomi. Kaikkien edellä mainittujen linkkien ohella kirjahumua on havaittavissa Facebook-taajuudella Yle Kirjojen Suomi.