Siirry pääsisältöön

Suvi Vaarla: Westend



Kiva esikoisromaani ei-kivasta lamasta

Suvi Vaarlan esikoisromaani Westend (WSOY, 2019) oli pitkästä aikaa teos, jonka pariin oli koko ajan kiva palata, vaikka aihe, lama, ei luonnollisestikaan ole kiva. Aloitin lukemaan teosta e-kirjana, mutta pitkän ajomatkan osuessa kalenteriin siirryinkin jo melko varhaisessa vaiheessa kuuntelemaan äänikirjaa. 

Elina kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan tavalla, joka saa lukijan luulemaan, että on itsekin paikalla. En ole aiemmin törmännyt 90-luvun lama-ajan kuvauksiin ja ajanjakso jo itsessään houkutteli teoksen äärelle. Olin laman aikaan koulutaipaleeni alkupuolella enkä todellakaan tiennyt maailman menosta tuon taivaallista. Muistan kuitenkin, kun koulukirjoja alettiin kierrättää ja opettajia lomautettiin ja varmaan aistin jotenkin ajan ilmapiiriä, vaikka en mitään ymmärtänytkään. 


Oi lapsuus, voi lapsuus

Jostain syystä koin helpoksi samaistua Elinaan, jonka elämään lama iski hampaansa ja jonka nuoruuttakin varjosti epävarmuuden alituinen läsnäolo. Ehkä johtuukin juuri lama-ajan lapsuudesta, että itselläni on ollut aina suuri tarve varmistaa oma tulevaisuus, että työtä on oltava ja työ on saanut välillä liiankin suuren osan elämässäni. 

Kuvaukset lapsuuden iloista naapurin Sandran kanssa tuovat mieleen, miten ihminen muistaa tärkeät lapsuuden vuodet. Toisaalta alkuvaiheen rikkaudet ja nousukauden tulevaisuususko ovat itselleni vieraita, mutta teoksen alkuun tärkeitä elementtejä. 

Elinan isäsuhde on myös hyvin kuvattu. Isä on suuri auktoriteetti, jonka luhistuminen on elämän suruista suurin. Kuinka sellaiset, jotka ovat aina olleet ja joihin omat juuret henkilöityvät, voivat murtua palasiksi?


Korvakuulolta kirjoitettua

Harmillista kyllä, en pysty kirjoittamaan kuuntelemistani teoksista yhtä paljoa kuin lukemistani. Tuntuu, etteivät yksityiskohdat ole jääneet tarpeeksi tarkkaan mieleen, jotta niihin voisi tarttua. Siinä mielessä ajattelen itse saavani enemmän lukemisesta kuin kuuntelemisesta, vaikka pidänkin äänikirjojen tuomasta helppoudesta. 

Onpahan nyt kuitenkin tullut todetuksi, että tämä teos on lukemisen arvoinen.


Westend Blogistaniassa

Vaarlan romaania on luettu taajaan myös muissa blogeissa. 

Kulttuuri kukoistaa -blogin Arjan Westend sai pohtimaan, miten moni perhe edelleen kärsii ajan tapahtumista ja Arjan tekstistä sain itsekin inspiraation teoksen pariin. Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketukselle teos on ollut ahmittava ja mieleenpainuva. Niin ikään Kirja vieköön -blogin Riitta K kuvaa teosta koskettavaksi ja aidonoloiseksi.

Kommentit

  1. Olen lukenut tästä kirjasta muistakin blogeista, ja ilmeisesti lama-ajan lapset ja nuoret ovat kokeneet sen omakohtaisen vaikuttavaksi. Itse olin laman aikaan jo aikuinen ja niitä onnekkaita, joihin lama ei pahemmin vaikuttanut, vaikka tietysti muistan ajan hyvin. Saattaisi olla minullekin kiinnostavaa ja koskettavaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, varmasti tuon ajan paremmin muistavakin saa teoksesta irti!

      Poista
  2. Tämä kirja kuului viime vuoden suosikkikirjoihini, taisipa päästä kotimaisen top 5-listalleni. Minusta tämä on vahva esikoisteos. 90-luvun lamaa on aika vähän käsitelty romaanikirjallisuudessa, ehkä aikakausi on vielä liian lähellä. Niin monella on vielä todella ikäviä kokemuksia. Jotkut ehkä vieläkin maksavat tuon ajanjakson velkoja. Ja kun aikakautta katsotaan lapsen silmin, on se plussana kirjalle. PS. Olipa kiva löytää blogisi, en ole tainnut käydä täällä aiemmin. Mukavaa tammikuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, näinkin tämän viime vuoden koonti -listallasi! Kiitos, samoin :)

      Poista
  3. Luin tämän myös, ja pidin varsinkin esikoiskirjailijan tyylistä ja kirjan rakenteesta, jossa kaikkea ei paljasteta ja lukija saa vähän tehdä työtäkin lankojen yhteen punojana. Tämä on varmasti todella tärkeä sukupolviteos "laman lapsille", itse olen hieman liian vanha muistaakseni asioita juuri näin, mutta toki asioihin voi eläytyä, vaikka lama ei olisi itseä omakohtaisesti koskettanut.

    Samaa mieltä olen myös siitä, että kirja taisi olla vähän liian monisyinen äänikirjaksi. Itsekään en muista kuulemastani kaikkea, ja voisin lukea tämän uudestaan painettuna kirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, juuri tuo rakenne ja aikatasojen vaihtelu on se, jonka sisäistäisi paremmin nimenomaan lukemalla.

      Poista
  4. Minä olen vielä siinä kutkuttavassa tilanteessa, että jonotan tätä kirjastosta. Bloggauksia on tosiaan tullut vastaan useita joten kirja on pysynyt mielessä ja odotan innolla että saan sen.käsiini. Itselleni tuo lama vaikutti aika paljon siinä mielessä, että valmistuin jatko-opinnoista niin etten saanut enää alan töitä (edellinen vuosikurssi oli vielä suorastaan raastettu koulunpenkiltä) ja kaikki meni uusiksi työelämän puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, sinulla on siis aivan omakohtaisia kokemuksia siitä, miten lama vaikuttaa työuraan. Jännä muuten tuo, että kun itse aloitin yliopisto-opiskelut 2005, meille hoettiin, kuinka suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle meillä tulisi olemaan paljon töitä ja sitten kun ensimmäiset viisi vuotta hain töitä ennen viran saantia, kilpailu oli todella kovaa ja paikkoja vähemmän kuin hakijoita. Ei tuntunutkaan siltä, että kaikille olisi töitä, mutta tietystikään tilanne ei ollut läheskään yhtä paha lamaan verrattuna ja itselläni ainakin oli hyvä tuuri työkuvioissa.

      Poista
  5. Tajusin kunnolla, mikä on 90-luvun lama, vasta joskus 2000-luvun puolella. Olen syntynyt 90-luvun alussa, joten elin tavallaan koko lapsuuteni siinä. Minulle oli vain normaalia, että käytin veljieni vanhoja vaatteita ja isovanhempieni itse tekemiä vaatteita kaupan merkkivaatteiden sijasta, lähes mitään ei voinut tehdä, koska "se maksaa liikaa" ja että koulussa käytettiin kierrätettyjä kirjoja. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt esim. 80-luvun nuorten ahdingon, sillä he kävivät koulun maailmassa, jossa kaikki mahdollisuudet olivat auki ja tulivat aikuisiksi maailmassa, jossa lähes kaikki oli heiltä suljettu.

    Olen pikku hiljaa tullut tietoiseksi tämän kirjan olemassaolosta ja aina kun luen siitä lisää, olen entistä kiinnostuneempi kirjasta. Ehkäpä päädyn lukemaan sen jossain vaiheessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu 80-luvun nuorista! Itselleni on myös hyvin tuttu kotoa tuo "se maksaa liikaa" -perustelu.

      Poista
  6. Tämä on ollut minulla lukupinkassa jo iät ja ajat, mutta aina tulee jotain muuta. Nyt taidan kyllä tarttua tähän seuraavaksi, kunhan saan edellisen kirjan luettua. Kiinnostaa nimittäin kovin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska teos kuvaa melkoisen läheistä historiaa, siitä saa varmasti monenlaista irti. Luulenkin, että se on syy, miksi moni on teoksesta pitänyt.

      Poista
  7. Tämä oli tosiaan helppo lukea vaikeasta aiheesta huolimatta. Lukijat ovat reagoineet kirjaan kovin eri tavoin, varmasti osittain riippuen omista lama-ajan kokemuksista. Itse jotenkin kuljin laman läpi omassa kuplassani, joten saatoin lukea Westendiä enemmän tarinana kuin omaohtaisia muistoja herättävänä. Ehkä se siksi jäi minulle myös vähän etäisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti lukijan suhde lamaan vaikuttaa teoksen kokemiseen! Ja ehkä se, että on ollut kouluikäinen lapsi laman aikaan, saa aikaan sen, että aiheen pohtimiseen on nyt aikuisena motivaatiota, koska ei ole lamaa aikanaan osannut mitenkään käsitellä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novellimaraton 17.-18.12.2016

Pasi Lampela: Kirottujen ilot

Laimea Stoner, leiskuva Lempi ja muuta kuunneltua