Kirjabloggaajien joulukalenteri - 4. luukku

Tervetuloa kirjabloggaajien joulukalenterin neljänteen luukkuun, jossa vietetään kotoisia lukijaihmisen pikkujouluja ja muistutetaan, että jouluhulinoidenkin keskellä on terveellistä ottaa aikaa rentoutumiselle. Eilinen luukku avautui Limalepakon kirjablogissa ja huomisen luukun järjestää Aarrekirjasto. Kaikki tämänvuotiset joulukalenteriblogit näkee ensimmäisestä luukusta, blogista Hyllytontun höpinöitä.

Kotoisien pikkujoulujen idea on sallia itselle tuntikausia rentoa aikaa ja toisaalta viettää juuri sellaisia pikkujouluja kuin itse haluaa. Joulunodotusjuhlia vietetään työ-, kaveri- ja harrastusporukoissa - mutta miksipä ei kirjojenkin parissa? Päästäkseen pikkujoulutunnelmaan ei ole välttämätöntä vääntäytyä väkijoukkoon rymyämään. Moni lukija on toki tottunutkin yhdistämään kirjanlukutapahtumaan sopivaa syömistä, vilttiä, kynttilän leimua tai muuta tunnelmanluojaa - kuka nyt mistäkin pitää. Toisaalta kirjaan saatetaan tarttua yötamineissa viimeisillä voimilla, kun kaikki muu päivän reksvisiitta on ripustettu seuraavaa aamua odottamaan. Ainakin jos jälkimmäinen tapa on tutumpi - kuten minulle - on erityisen mukavaa suunnitella lukuhetkeä, jolloin voi panostaa ilmapiiriin oikein kunnolla. 

Viime vuonna vietin yhden ihmisen yksityistä kirjastopikkuojoulua Kuopion kaupunginkirjastossa (Kirjabloggaajien joulukalenterin 4. luukku, 2015). Tänä vuonna päätin jatkaa lukunautintopikkujoulun perinnettä hieman muunnellen. Koska ostimme syksyllä kodin, jossa en kuitenkaan ole pystynyt vielä arkisin asumaan - enkä siksi edes viettämään kovin pitkiä aikoja kerrallaan - tuntui luontevalta viettää joulukalenteripikkujoulua juuri tässä kodissa. Voitte arvata, että kun asuu viikot idässä ja pyhät lännessä, on melkein koko ajan matkalla seuraavaan paikkaan ja pysähtyminen on hankalaa. Ja hankalaa se voi olla nykyään kenelle tahansa, vaikka ulko-ovia olisikin vain yksi. 

Siis loikoile, lekottele omalla luvalla!

Edellytyksenä kotoisten tai yksityisten pikkujoulujen onnistumiselle on kenties se, että on ainakin jossain määrin jouluihminen. Tunnelmaan päästäkseen. Tällaisen paljasjalkaisen joulukeijun on hieman hankala arvioida objektiivisesti, onnistuuko lukupikkujouluilu keneltä tahansa. Miltäpä sinusta tuntuisi?

Jos mieli ei asetu poikkiteloin ja päättää ryhtyä toimeen, kannattaa tilaisuutta hieman suunnitella. Etukäteen on syytä pohtia, millaista tarpeistoa kaipaa sopivan tunnelman luomiseen ja milloin on mahdollista irtautua ympäröivästä todellisuudesta. 

Itse aloitin hankkimalla herkkuja ja päädyin kokeilemaan muun muassa Halvan Herkku-marmeladia, joka osoittautui jopa aivan odottamattoman herkulliseksi. Ennen kaikkea se palautti uskoni marmeladeihin. Viehättävä keltainen, itselle vieras paketti tosin synnytti jo ostohetkellä jonkin verran toiveita. Kattaus sisältää makoisan kolmikon: raparperi-vanilja, aprikoosi ja omena. Suklaata en suinkaan voinut jättää valikoiman ulkopuolelle ja jälkiruoaksi keksin juhlavan leipäjuuston. Oma aikansa kului kodin siivoamiseen ja tuikut tuli asetelluiksi tarkkaan harkiten. Takkatulesta meillä vastaa toinen myös pikkujoulupäivänäni. 

Kirjavalinnat ovat tietysti tärkeä osa etukäteisvalmisteluja. Huomasin jo taannoin Marian Keyesin kolumnikokoelman Peiton alla - tarinoita kirjailijaelämästä (Under the Duvet 2001, Tammi 2012, 2. p. Suom. Liisa Laaksonen) sisältävän pari jouluaiheista kolumnia. Siispä päätin säästää pikkujoulujen alkupuheeksi kolumnit Joulu ilman karkkia on huijausta ja Hyvää joulua! Suoraksi jonoksi järjesty!

Muiden kirjojen valinta oli hankalaa, koska lukupinolle on päässyt kertymään korkeutta. Lopulta päätin valita a) jonkin nopealukuisen romaanin, johon olen pitkään aikonut syventyä ja jonka lukeminen voisi todella tuntua levolliselta ja b) jonkin runoteoksen, jolla voisin aloittaa blogissani runobloggausten sarjan (aina ne tavoitteet tuntuvat kuitenkin kummittelevan takaraivossa).    

Päädyin siis valitsemaan a) Erlend Loen romaanin Supernaiivi (Naiv. Super 1996, Like 2001, 4. p. Suom. Outi Menna) ja b) lasten ja nuorten Finlandia -voittaja Juuli Niemen runoteoksen Tuhat tytärtä (Otava 2015). Molempien kansia koristaa sopivasti joulun punainen!

Pikkujoulun ei toki tarvitse rajoittua lukemiseen, vaan itsellänikin on mehevä lista katselunautintoja, joita täytynee varmasti vielä karsia fiiliksen mukaan. Ylen joulukalenterit (Jäätävä seikkailu ja Strömsön joulukalenteri) sopivat jouluisaan tilaisuuteen äärimmäisen hyvin, mutta lista on rakentunut myös muulta pohjalta:

- Charles Dickensin ihmemaa, jonka aloitusjakson aikaan en ollut television tavoitettavissa

- Gilmoren tytöt - vuosi elämää, jossa olen kaiketi Kevään keskivaiheilla

- Kotiin takaisin - näkemättä peräti 3. kauden aloitusjaksosta asti

- Lupaus-elokuva, jonka näin ensimmäisen kerran joskus opiskeluaikoina itsenäisyyspäivän aattona, minkä vuoksi miellän elokuvan itseoikeutetusti itsenäisyyspäiväjuhlintaani. DVD:ltä katsottuna se ei tosin ole yhtä juhlava kuin televisiosta, kun tietää, että samaan aikaan samaa katsoo moni muukin.

Yksityisiä lukupikkujouluja voi pitää milloin tahansa ja joko olla jakamatta tunnelmia muille tai jakaa niitä niin avoimesti kuin tahtoo vaikkapa blogin (meillä ja teillä), Instagramin, Facebookin ja Twitterin kautta. Käytä tunnistetta #lukupikkujoulut.

Kiva kun kävit ;) Lokoisaa joulun odotusta! Seuraava luukku siis blogissa Aarrekirjasto.