J. V. Snellmanin kotimuseo

Snellmanin öljylamppu

Kannatti odottaa kuukausitolkulla pääsyä J. V. Snellmanin kotimuseoon, joka on auki vuosittain vain näin 12.5. (ryhmäkierroksia lukuun ottamatta). Paikalla oli neljän aikaan mukavasti väkeä ja museon työntekijä Maria Myers päätyi pitämään epävirallista, mutta äärimmäisen kiintoisaa ja asiantuntevaa opastuskierrosta, jonka myötä hyvin vajavainen Snellman-tietämykseni laajeni hetkessä. Koska itse niin kovasti lumouduin, haluan jakaa pienen katsauksen oppimastani, vaikka luonnollisesti tämä on kohde, joka pitää itse nähdä. Siksi jätänkin paljon paljastamatta. 

Kansallisfilosofimme kotiosoite oli Kaivokatu niin neljänä vuotena 1845 - 1849, jolloin hän perheineen - siinä vaiheessa oli syntynyt kaksi vanhinta lasta - naimisiin mentyään kyseisessä talossa asui. Poikamiesvuosina hän ehti asua Kuopiossa toisessakin osoitteessa ja omien lasten lisäksi hän otti kasvattilapsekseen veljeltään orvoksi jääneen pojan, Karl Konstantinin. 

Osa huonekaluista oli luonnollisesti hankittu jälkeenpäin, mutta Snellmaneille kuuluneita oikeita huonekaluja oli talossa reilusti ja vieläpä alkuperäisillä paikoillaan, mikä vaikutti hurjan jännittävältä. Tietoja huonekalujen sijainnista oli saatu muun muassa sen vuoksi, että aikanaan talossa vieraillut nuori nainen, Emma Ehrström-Perander, oli kertonut kirjeessä ystävälleen Snellmanien kodista ja liittänyt mukaan tekemänsä piirustuksen. Niinpä katselimme hetken esimerkiksi sohvaa, jolla Lönnrot oli yöpynyt vieraillessaan yliopistoaikaisen ystävänsä luona ja joka oli siis alkuperäisellä paikallaan.

Talossa asui Snellmanien jälkeen väkeä muistaakseni aina 1970-luvulle saakka, ja talo on kokenut paljon muutoksia vuosien saatossa, mutta restauroinnin myötä historiaa on palautettu. Myös vanhoja pintoja on jätetty paikoin näkyviin. Onnellisesti alkuperäiset ovetkin olivat löytyneet vintiltä.

Muistamme Snellmanin usein niistä asioista, joihin hän vaikutti vasta vaimonsa kuoleman jälkeen. Kansallisuusaatteen miehen arvoja paheksutaankin, vaikka suomalaisuuden asia nähdään usein positiivisessa valossa. Minulle tämänpäiväinen vierailu synnytti lukunälän Snellmanin elämää kohtaan. Kenties voisi aloittaa teoksesta Hellästi rakastettu puolisoni - ja mieli tekisi löytää jotain Snellmanin Kokkola-ajoistakin kertovaa. Tämän päivän jälkeen muistan itse erityisesti ihanan kirjoituspöydän ja sen tunnelman, mikä työhuoneessa vallitsi.   

PS. Olen lukenut keväällä monenlaista mukavaa, vaikka se ei blogissani jostain syystä näy (paitsi osin Instagram-kuvista).  Tällä hetkellä luen Taina Latvalan uusinta, joka on niin hyvä, että ihan varmasti bloggaan. 

Seinän päällysteenä Finlands Allmänna Tidning -lehteä.

Kirjahylly, joka Snellmaneilla oikeasti vasta Kuopio-ajan jälkeen.

Tupakkahuone ja se sohva, jolla Lönnrot.