Siirry pääsisältöön

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan

Tänään kirjoitan joulusta, sillä joulun aika on ihanaa, suuren juhlan odotusta. Tulimme hetki sitten joulunviettopaikkaamme, lapsuudenkotiini, jossa joulukuusi on kauniin harva ja huomenna saa kotikaljaa.  






Koska emme vietä joulua omassa kodissamme, tulimme aloittaneeksi jouluvalmistelut hyvissä ajoin, varmaankin juuri sen vuoksi, että ehtisimme saada joulun tuntua omaankin kotiimme. Jo ennen itsenäisyyspäivää meillä näytti joululta. Olimme juuri tulleet ostamasta kuusenkynttilöitä, kun löysin meidät koristelemasta joulukuusta innoissamme kuin pienet lapset, kengät vielä riisumatta, ruokaostokset purkamatta. Kinkun paistoimme viikko sitten ja söimme pitkin viikkoa lanttulaatikon kanssa. Kinkun loput veimme linnuille, jotka ikkunamme takana viihtyvät. 




Tämä ei ole kotipaikkakuntani kirkko, mutta täällä kävimme kauneimmissa joululauluissa viime sunnuntaina. En muistanutkaan, että niitä hyviä, perinteisiä joululauluja on niin paljon! Tämä kirkko on sisältä yhtä kaunis kuin ulkoakin. Olin pitkään toivonut saavani kuvan tästä, ja nyt se toive toteutui samalla. Tunnistaako joku paikkakunnan?





Kommentit

  1. En tunnista paikkakuntaa. :) Mutta oli mukava löytää uusi blogisi, niin tulinpa sitten toivottelemaan sinulle oikein lämminhenkistä ja ihanaa joulua. Älä unohda lukemista kokonaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sinulle myös oikein rauhallista joulua! Joulu on mitä ihaninta aikaa myös lukemiselle :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novellimaraton 17.-18.12.2016

Laimea Stoner, leiskuva Lempi ja muuta kuunneltua

Pasi Lampela: Kirottujen ilot