Lukuhumua

Annukka Blomberg, Ritva Grönberg, Karri Lämpsä, Mikko Rantaniva, Sari Harju ja Pekka Kekäläinen. Kuva Sami Tirkkonen. Tämä oli minulle  – ja uskallan veikata, että monelle muullekin. Heti ablodien vaiettua kuulin nuoren naisen kiittelevän tovereitaan teatterireissusta. Pitkästä aikaa huomasin viihtyväni uuden tarinan parissa niin hyvin, että mieleni jää punomaan hahmoille tulevaisuutta. Tekonaurua ei tarvitse virittää, enkä tällä kertaa esityksen jälkeen pysty laskemaan, montako kertaa nauroin. Ihmissuhdedraaman ja komedian sekoittaminen ei liene helpoimpia pyrintöjä, mutta Kari Heiskasen teksti ja Jukka Keinosen ohjaus sai imemään herkeämättä jokaikisen vuorosanan ja ilmeen. Vuorovaikutuksen komiikka kun on huumorin kingi. Paljastukset, valheet ja selitykset vyöryvät tykistön lailla. Miten itsekäs ja pieni onkaan ihminen. Kyllä siinä kieltämättä ihan hävettää ihmisen puolesta. Ja varmaankin juuri siksi esitys tuntuu omissa nahoissa. Oi meitä. Niin kovasti yri...

Satasten päivä tänään.  Yle julkaisi puolelta päivin  Kirjojen Suomi -verkkosivustonsa  ja  Sadan kirjan listan  teoksista , jotka välittävät Suomi-kuvaa maamme itsenäisyyden ajalta. Listan ovat koonneet Seppo Puttonen ja Nadja Nowak ja kirjabloggaajilla on kunnia olla mukana projektissa lukemassa ja bloggaamassa heille arvotuista listan teoksista, joista Yle on tehnyt omatkin juttunsa, ks. esim. Yle Areena . Lista täydentyy vuoden 2017 kirjalla loppuvuonna, jolloin 101 kirjan lista saa viimeisen silauksensa. Oman ajanlaskuni mukaan tänään on jäljellä täsmälleen sata päivää siihen, että muutan kokonaan varsinaiseen, uuteen, kotiimme Keski-Pohjanmaalle. Nykyisin vietän viikot Savossa työni vuoksi, mutta tänä vuonna pääsiäisellä tulee olemaan hyvin kirjaimellinen merkitys. Mikään ei tietenkään vähennä jo mieleen hiipinyttä haikeutta työkavereita ja Kuopion aktiivisia kirjabloggaajatovereita kohtaan. On hienoa kuulua Kotimaisten kirjablogien ...

Aloitin joulukuun 17:nneksi ajoitetun novellimaratonin klo 19.30 , joten aikaa on sunnuntai-iltaan 18.12. klo 19.29 saakka. Maratonin ohjeet ja koonti ovat Omppu Martinin blogissa  Reader, why did I marry him? Lauantai-iltana luin kolme novellia (35 sivua), pähkäilin eteisen käytävälle sopivien mattojen pituutta ja ilahduin huomatessani rakkaani pähkäilevän samaa. Puhuimme pitkiä puheluita ja tuntui raastavalta ettemme juuri tänään jakaneet samaa sohvaa. Tänään tuli nimittäin viisi vuotta ensikohtaamisestamme <3 Tuntui oikealta ostaa itselle Granta -sarjan 7. osa Koti jokin aika sitten, koska tänä samana syksynä ostimme oman kodin. Lukeminen alkoi tänään.  Tässä maratonin alkumetrit: Teoksesta Huomenna tuulet voimistuvat (OsuusKumma, 2013) Toim. Henriksson ja Leppänen ¤ Janne Harju: Niin lähti kaunis Päivänsäde , 14 sivua Novelliin oli helppo päästä mukaan. Erilaisuuden alleviivaaminen ärsytti alkuun, kunnes tulinkin liittäneeksi keinon pääh...

Tervetuloa kirjabloggaajien joulukalenterin neljänteen luukkuun , jossa vietetään kotoisia lukijaihmisen pikkujouluja ja muistutetaan, että jouluhulinoidenkin keskellä on terveellistä ottaa aikaa rentoutumiselle. Eilinen luukku avautui  Limalepakon kirjablogissa  ja huomisen luukun järjestää  Aarrekirjasto . Kaikki tämänvuotiset joulukalenteriblogit näkee ensimmäisestä luukusta, blogista  Hyllytontun höpinöitä . Kotoisien pikkujoulujen idea on sallia itselle tuntikausia rentoa aikaa ja toisaalta viettää juuri sellaisia pikkujouluja kuin itse haluaa. Joulunodotusjuhlia vietetään työ-, kaveri- ja harrastusporukoissa - mutta miksipä ei kirjojenkin parissa? Päästäkseen pikkujoulutunnelmaan ei ole välttämätöntä vääntäytyä väkijoukkoon rymyämään. Moni lukija on toki tottunutkin yhdistämään kirjanlukutapahtumaan sopivaa syömistä, vilttiä, kynttilän leimua tai muuta tunnelmanluojaa - kuka nyt mistäkin pitää. Toisaalta kirjaan saatetaan tarttua yötaminei...

Joni Pyysalo: Alaska (WSOY, 2016) Haastattelun aikana Dodon mieleen jääneet ajatukset: 1. lukevatko kaikki työhaastatteluun valmistautuvat saman käsikirjan 2. miten identtiset kloonit tervehtivät toisiaan ensitapaamisessa 3. miksi työnhakijat tuntuvat samanlaisilta, tutuilta mutta luonnottomilta 4. nouseeko edellinen tunne lapsuuskodin olohuoneellisesta taiteilijoita, joista olisi saanut diagnosoiduksi vähintään narsismin, sosiopatian, Aspergerin, ADHD:n, pakko-oireisen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja rajatilapersoonallisuuden. Aikamoinen. Pyysalon esikoisromaani pakottaa ratkaisemaan, mistä kaikesta kokonaisuus koostuu. Loppu saa haukkomaan henkeä niin, että onneksi alun listat monipolvisine mielleyhtymineen kantavat tällaistakin lukijaa, jota henkilöiden elämäntavat vieroksuttavat ja jonka ällöttävät episodit ovat vähällä saada kääntämään sivut kiinni. Kielen hienous käskee jatkamaan. Ja ne paradoksit juoksemisesta ja kaikesta. Se, että alussa ei tunnu...

Lainatuimpien kirjojen kanssa tahtoo käydä niin, että ne lukee vasta jälkijunassa, ellei satu ostamaan teosta tuoreeltaan. Lukee Neljäntienristeystä (2014,) kun Lopotti (2016) jo lopottaa menemään. Tommi Kinnusen esikoisromaani auttaa näkemään elämän samalla tavoin laajasta sukupolvinäkökulmasta kuin talvella tekemäni mummon elämäkertahaastattelu, jonka myötä sain talletettua eri vuosikymmeniin kytkeytyviä sukumuistoja ja historian vuosikymmenet alkoivat elää mielessä ennenkokemattomalla tavalla.  Kinnusen romaanissa Marian, Lahjan, Onnin ja Kaarinan elämää valotetaan siitä näkökulmasta, miten he vaikuttavat toistensa elämänkudelmaan. Luonne ja valinnat vaikuttavat. Jokaisella on omat vaikeutensa, mutta keskenään niitä ei jaeta. Arjen ahavoittamia yhdistää tietynlainen yksinäinen taistelu. Ihmiset kietoutuvat rakennuksiin, niiden seiniin ja seinien sallimaan piilopaikkaan, jossa kipuilla yksin.  Kenenkään epäonnisuuteen ei koskaan viitata eikä vastoinkäymisistä puhu...

Ja jottei blogini haalistu, päätin osallistua kirjabloggaajien Eeva Joenpelto -haasteeseen , jonka organisoi  Tuijata. Kulttuuripohdintoja  ja rikkoa samalla blogihiljaisuuteni. Ei sillä, ettenkö olisi kirjoittanut tai lukenut kevään aikana - kirjoittanut olen enemmän kuin koskaan. Olen tehnyt ahkerasti kirjoitamisen perusopintoja ja kaikki tarmo onkin mennyt noihin opintoihin töiden ohella. Sitten kun olisi taas ollut aikaa blogata, en ole jotenkin osannut. Mitä kauemmaksi historiaan edellinen bloggaus on jäänyt, sitä vaikeampi on ollut tarttua toimeen. Matkan varrelle on jäänyt lukuisia teoksia kesken, luettu fiiliksen mukaan sieltä täältä ja unohdettu. Kun havahduin haasteeseen, astelin kirjahyllylleni tutkimaan, mitäs Joenpeltoa olen joskus muinoin kirppikseltä kotiini kantanut. Elämän rouva, rouva Glad tuli luettua opiskeluaikoina, joten oli aika valita toinen hyllyssäni majaillut, monta muuttoa läpikäynyt Jottei varjos haalistu (1986). Elämän ankaruudessa ...