Lukuhumua

Snellmanin öljylamppu Kannatti odottaa kuukausitolkulla pääsyä J. V. Snellmanin kotimuseoon , joka on auki vuosittain vain näin 12.5. (ryhmäkierroksia lukuun ottamatta). Paikalla oli neljän aikaan mukavasti väkeä ja museon työntekijä Maria Myers päätyi pitämään epävirallista, mutta äärimmäisen kiintoisaa ja asiantuntevaa opastuskierrosta, jonka myötä hyvin vajavainen Snellman-tietämykseni laajeni hetkessä. Koska itse niin kovasti lumouduin, haluan jakaa pienen katsauksen oppimastani, vaikka luonnollisesti tämä on kohde, joka pitää itse nähdä. Siksi jätänkin paljon paljastamatta.  Kansallisfilosofimme kotiosoite oli Kaivokatu niin neljänä vuotena 1845 - 1849 , jolloin hän perheineen - siinä vaiheessa oli syntynyt kaksi vanhinta lasta - naimisiin mentyään kyseisessä talossa asui. Poikamiesvuosina hän ehti asua Kuopiossa toisessakin osoitteessa ja omien lasten lisäksi hän otti kasvattilapsekseen veljeltään orvoksi jääneen pojan, Karl Konstantinin.  Osa huonekal...

Ikinä ennen en muista ajatelleeni kirjasta, että voi kunpa tämä ei loppuisi koskaan. Tällä kertaa ajattelin. Alkujaan kirjaan tarttuminen oli melko sattumanvarainen episodi, enkä tiennyt kirjasta tai kirjoittajastakaan etukäteen. Tutkin silmiini osuneen kirjaston verkkosivuilla olevaa, tolkuttoman pitkää listaa historiallisista romaaneista ja karsin siitä luettavaa ensin mielenkiinnon mukaan ja sen jälkeen sen mukaan, mitä lähikirjastossa oli sillä hetkellä paikalla. Tässä vaiheessa listallani oli hirmuisesti mittaa ja kirjastossa poiminkin tarkasteluun joitakin teoksia aivan sattumanvaraisesti. Takakannen ingressimäinen alkuteksti sai lainaamaan juuri Tuulenajaman : Hienovarainen muotokuva ristiriitojen repimästä kirjailijasta. Ajaton kuvaus taiteen tekemisen ehdoista ja tasapainottelusta onnen ja epävarmuuden välillä.  Tässä kirjassa olisi kaikki kohdallaan, vuosisadantakainen kulttuurimiljöö, kirjoittamisen ihanuus ja tuska sekä elämässä tasapainotteleminen. J...