Wuhuu! Että se olisi kommelluksitta mennyt, en voi väittää, mutta jälkikäteen saan ylpeänä, kaihoisasti ja hämmästyneenäkin kertoa, kuinka erikoinen muisto lukumaratonistani jäi. Epäilemättä maratonini ikimuistoisin hetki oli löytää itseni vesisateen tihrussa lukitun ulko-oven takana lukemassa seisaaltaan ja odottamassa, että pienen matkan päästä tuleva siippani heilauttaa avainnippua. Olen hyvin iloinen, että päädyin mukaan maratoniin, jonka on kutsunut koolle Annami blogissaan Anna minun lukea enemmän . Yhteisöllinen tempaus sai minut innolla mukaan, ja oma tavoitteeni olikin rentoutua pitkästä aikaa kirjojen parissa, sekä myös blogimaailmassa. Lukumääräni on melko vaatimaton, ja tästä kerrasta opinkin, että muu elämä kannattaa suunnitella vielä hieman tarkemmin etukäteen, jotta lukumaratoniin pystyy keskittymään yhtäjaksoisesti tiiviimmin. Välillä onnistuin silti lukemaan paheellisenkin itsekkäästi rauhassa, mutta kieltämättä juhannuksen kaupassakäynnit ja aterioid...
à la Joanna von Scarlett