Lukuhumua

"Noin kello 22.00 he ampuivat valoammuksia, jolloin sotilaat näkivät kukkuloilla ja laaksoissa kuhisevan tuhansittain vihollissotilaita , kuten eräs yhdysvaltalaissotilas hyökkäystä muisteli. Ammusten vihellyksiä kuului joka taholta, ja he saattoivat nähdä kohti rynnäköivät kiinalaisjoukot. Emme olleet uskoa silmiämme. Se vaikutti kuin jonkin elokuvan kohtaukselta , eräs amerikkalaissotilas totesi. Oli satanut tauotta jo viikon, ja kukkuloilla virtasi vesi ja veri. "     -  Barbara Demick: Suljettu maa Toivon, että kaikilla on ollut lämmin joulu! Itse olen tuhissut ja siristellyt flunssaisena, mutta näin silti perheeni ja yllättäen myös ihanan lapsuudenystäväni, joten olen erityisen kiitollinen. Hän sanoi puhelimeen, "tulen sinne!" ja minulla meni hetki ymmärtää hänen olevan tosissaan, ja lähellä. Olen jo useaan otteeseen käpertynyt lueskelemaan, mutta vilinä ja vilske on toistamiseen tarttunut jalkaan, nostanut sohvalta, vienyt sinne ja tän...

Tänään kirjoitan joulusta, sillä joulun aika on ihanaa, suuren juhlan odotusta. Tulimme hetki sitten joulunviettopaikkaamme, lapsuudenkotiini, jossa joulukuusi on kauniin harva ja huomenna saa kotikaljaa.    Koska emme vietä joulua omassa kodissamme, tulimme aloittaneeksi jouluvalmistelut hyvissä ajoin, varmaankin juuri sen vuoksi, että ehtisimme saada joulun tuntua omaankin kotiimme. Jo ennen itsenäisyyspäivää meillä näytti joululta. Olimme juuri tulleet ostamasta kuusenkynttilöitä, kun löysin meidät koristelemasta joulukuusta innoissamme kuin pienet lapset, kengät vielä riisumatta, ruokaostokset purkamatta. Kinkun paistoimme viikko sitten ja söimme pitkin viikkoa lanttulaatikon kanssa. Kinkun loput veimme linnuille, jotka ikkunamme takana viihtyvät.  Tämä ei ole kotipaikkakuntani kirkko, mutta täällä kävimme kauneimmissa joululauluissa viime sunnuntaina. En muistanutkaan, että niitä hyviä, perinteisiä joululauluja on niin paljon! Tämä kirkk...

Tällä viikolla televisio on tarjonnut reippaasti sellaista kulttuuria, jota tuijottelen silmät hymyten. Ehdottomasti mieleenpainuvin ilta tuli vietettyä katsellen elokuvaa Maon viimeinen tanssija (ohj. Bruce Beresford 2010), joka tuli keskiviikkona Yle Teemalta. Lempikanavani ehdottomati! Oikeastaan oli melkein sattumaa, että ryhdyin sitä katselemaan, enkä vielä alkuminuuteilla ymmärtänyt, miten hyvän valinnan olin tullut tehneeksi. A. En tiennyt etukäteen Li Cunxinista tai baletista yhtään mitään, enkä kovin paljoa Kiinan politiikastakaan . Astuin siis uudelle alueelle ja lopputuloksena oli iloinen minä. On aina ihanaa lukea lopputeksteistä, miten kukakin henkilö todellisen loppuelämänsä vietti, mutta mikä ihastuttavinta, näissä lopputeksteissä nuo tiedot ovat preesensissä! B. Tämä elokuva sai minut kiinnostumaan baletista ihan ensimmäistä kertaa elämässäni. Päätin, että vuoden 2014 aikana teen uuden aluevaltauksen, ja vien itseni ja avomieheni katsomaan balettia. (Viime v...

Hei kaikki lukijat! Haluan tähän ihan alkuun kertoa hieman itsestäni ja blogistani. Olen kiinnostunut kulttuurista ja siksi blogini aiheet liittyvät usein kulttuuriin. Pidän hyvin paljon kirjoista, nautin kirjablogien lukemisesta ja toivon blogini avulla pääseväni osalliseksi kirjablogikulttuuriin. Sitä paitsi rakastan kaikenlaisia listoja, joista voikin nauttia usein kirjablogia lukemalla. En silti ole puhdas kirjabloggaaja, vaan haluan kirjoittaa myös muusta kulttuurista ja elämästä erilaisine vivahteineen. Nyt tunnustan. Alun perin suunnittelin kirjoittavani enemmän uraminästäni, joka oli pudonnut sivuojaan. Sain pätkätöitä omalta alaltani, välillä olin toisella alalla ja lopulta valmistuttuani hiemankaan pidemmän (yli kaksi kuukautta) työpaikan saanti tuntui olevan kiven alla, vaikka kokemusta oli jo hieman kertynyt. Halusin saada otteen identiteetistäni, mihin hemskattiin mennä. No, koska elämällä on tapana järjestää kaikenlaista, uusi työ löytyi ennen kuin ehdin aloittaa...