Lukuhumua

Ikinä ennen en muista ajatelleeni kirjasta, että voi kunpa tämä ei loppuisi koskaan. Tällä kertaa ajattelin. Alkujaan kirjaan tarttuminen oli melko sattumanvarainen episodi, enkä tiennyt kirjasta tai kirjoittajastakaan etukäteen. Tutkin silmiini osuneen kirjaston verkkosivuilla olevaa, tolkuttoman pitkää listaa historiallisista romaaneista ja karsin siitä luettavaa ensin mielenkiinnon mukaan ja sen jälkeen sen mukaan, mitä lähikirjastossa oli sillä hetkellä paikalla. Tässä vaiheessa listallani oli hirmuisesti mittaa ja kirjastossa poiminkin tarkasteluun joitakin teoksia aivan sattumanvaraisesti. Takakannen ingressimäinen alkuteksti sai lainaamaan juuri Tuulenajaman : Hienovarainen muotokuva ristiriitojen repimästä kirjailijasta. Ajaton kuvaus taiteen tekemisen ehdoista ja tasapainottelusta onnen ja epävarmuuden välillä.  Tässä kirjassa olisi kaikki kohdallaan, vuosisadantakainen kulttuurimiljöö, kirjoittamisen ihanuus ja tuska sekä elämässä tasapainotteleminen. J...

Wou, elossa. Kaiken tämän keskellä menin saamaan kutsun runokilpailun palkintojenjakotilaisuuteen Etelä-Pohjanmaalle huomiseksi. Olen innoissani enkä missään nimessä voisi kuvitellakaan jääväni pois. En vaikka olen kuinka levon tarpeessa. Ennenkokematonta. Alan hetki hetkeltä enemmän jännittämääään, saanko mahdollisesti kunniamaininnan. Luetaanko runoani jopa ääneen? Palkinnosta en jotenkin uskalla haaveillakaan. Jotain ehkä kuitenkin, kun oikein kutsu tuli. Alan intoilemaan ja intoilen, että nyt saa alkaa tekemään . Harmillista on, etten ehtinyt saamaan valmiiksi novellejani, joita kirjoitin J.H. Erkon kilpailu mielessäni. Sen sijaan täytin 29. Kävimme teatterissa juhlistamassa syntymäpäivääni. Ikävä sanoa, mutta tämä juhlistava tilaisuus ennemminkin latisti tunnelman. Tuli valittua vähän huonosti. Näyttelijät kyllä tekivät hyvää työtä, ja nauroin yhden kerran hulvattomasti, mutta Kissa kuumalla katolla johti sellaiseen uskomattomalta kuulostavaan episodiin, että väliaj...