Lukuhumua

Ikinä ennen en muista ajatelleeni kirjasta, että voi kunpa tämä ei loppuisi koskaan. Tällä kertaa ajattelin. Alkujaan kirjaan tarttuminen oli melko sattumanvarainen episodi, enkä tiennyt kirjasta tai kirjoittajastakaan etukäteen. Tutkin silmiini osuneen kirjaston verkkosivuilla olevaa, tolkuttoman pitkää listaa historiallisista romaaneista ja karsin siitä luettavaa ensin mielenkiinnon mukaan ja sen jälkeen sen mukaan, mitä lähikirjastossa oli sillä hetkellä paikalla. Tässä vaiheessa listallani oli hirmuisesti mittaa ja kirjastossa poiminkin tarkasteluun joitakin teoksia aivan sattumanvaraisesti. Takakannen ingressimäinen alkuteksti sai lainaamaan juuri Tuulenajaman : Hienovarainen muotokuva ristiriitojen repimästä kirjailijasta. Ajaton kuvaus taiteen tekemisen ehdoista ja tasapainottelusta onnen ja epävarmuuden välillä.  Tässä kirjassa olisi kaikki kohdallaan, vuosisadantakainen kulttuurimiljöö, kirjoittamisen ihanuus ja tuska sekä elämässä tasapainotteleminen. J...

Viime päivät ovat olleet kulttuuri-intoisen unelmapäiviä Kuopiossa. Eilen illalla avattiin Kirjakantti-viikonloppu ja julkistettiin vuoden Savonia-ehdokkaat . Pasi Lampelan Kirottujen ilot olen sattumoisin jo lainannut luettavaksi, mutta muihin palkintoehdokkaisiin en ole etukäteen tutustunut. Ehdokkaat Savonia-palkinnon saajaksi  ovat: Pirjo Hassinen: Sauna Paradis Antti Holma: Järjestäjä Pasi Lampela: Kirottujen ilot Asko Sahlberg: Yö nielee päivät Jouni Tossavainen: New Yorkin lentävä suomalainen Helena Waris: Vuori Avajaisiltana Antti Heikkinen kävi kertomassa, mitä hänelle on tapahtunut ja paikalliset kirjailijat keskustelivat erityisesti nuortenkirjallisuudesta. Ilta oli täynnä sanojen taikaa ja sanomattoman syvää tunnelmaa. Pääsin ilokseni juttusille Amman lukuhetken  Aino-Marian kanssa ja innostuin kuullessani, että myös Savossa on ollut kirjabloggaajien tapaamisia. Tovin kuluttua käynnistyy lauantain ohjelma, joka alkaa Savonia-ehdokkai...

Kerrassaan mainio haaste, Karo Hämäläinen ! Aion olla mukana lukemassa vähintään 30 sivua kaunokirjallisuutta joka päivä marraskuussa. Jotkut ovat kommentoineet, ettei haaste ole edes paha, mutta kyllä tuo monille haaste on. Jopa tällaiselle kirjoja rakastavalle runotytölle, koska en minä oikeassa elämässä joka päivä lue. Tahtoisin kyllä, mutta tahdon paljon muutakin, joten aika usein teen sitä muuta. Nyt on kuitenkin herkullinen paikka kokeilla jokailtaista lukuhetkeä. Lisää lukuhaasteesta voi lukea  Karo Hämäläisen blogista Kirjailijan päiväkirja Suomen Kuvalehden verkkosivuilta .  Joko kirjat ja lukeminen ovat muotia? Nuorten keskuudessa eivät varmaan vieläkään, vaikka joissain piireissä kyllä. Kirjoista ja lukemisesta puhutaan nyt joka puolella ja se on hyvä se! Näinpäs kuitenkin eilen luokallisen oppilaita lukemassa hyvin keskittyneesti alla olevaa kirjaa – jopa ne jätkät , joilla on yleensä tunnilla paljon mielenkiintoisempaakin puuhaa kuin äidinkielen tehtävät. Tu...

Kun kiinnostuin yhtä aikaa historiallisista romaaneista ja toisaalta kirjailijakuvista, päädyin lainaamaan Tuula Levon romaanin Tuulenajama . Teos kertoo Teuvo Pakkalasta , halusta kirjoittaa ja epävarmuudesta omia tekstejä kohtaan. Teos houkutti kovasti, koska sen lupaamat sisällöt tuntuivat koskevan itseänikin ja ajankohta, jota teoksessa kuvataan, on 1900-luvun alku, joka jostain syystä on kautta aikain kiinnostanut minua historiassa eniten. Kirja imaisee kokemaan vuosisadan alun kulttuurielämää ja maantieteellisesti miellyttäviä, tuttujakin paikkoja.  Kirjoittajana olen itsekin täysi myrsky, niin hyvässä kuin pahassa. Välillä usko itseen kohottaa, välillä epävarmuus lannistaa. Kirjoitan innoissani, menestyn runokilpailussa, intoilen ja lopulta häpeän omia tuotoksiani. Lieneekö tämä yleisinhimillinen piirre vai vain tietynlaisten persoonallisuuksien riesa? Runoasioista kirjoittelen lähiaikoina lisää. Olen päässyt viime aikoina ihanaan tilaan, jossa sallin ...

Olen pohtinut aikaa ja oppinut uutta. Elämässä tulee tehdä sitä, mistä nauttii. Vaikka se kuulostaa melkein liian helpolta ollakseen mikään havaittava ahaa-elämys, sen ymmärtäminen ei ole helppoa. Vai miten selittäisit sen, että joku viettää melkein koko syyslomansa miettien, mapittaako laatikoihin ja kaappeihin epätäsmällisiin pinoihin vyöryneitä papereita, opiskellako monta kertaa siirrettyä viimeistä kurssia vai nauttiako lomasta tunnelmoiden tuikkujen valossa, katsellen Iholla-miesten letkeää elämää ja suunnistaen blogistanian kauniilla kamaralla. Olen oppinut kaksi tärkeää asiaa ajasta, ja näiden ajatusten lukeminen on todella auttanut minua arjessa. Toivottavasti tekstiäni lukevat voivat saada yhtä innostavaa hyötyä, kun nyt kerron, mitä olen oppinut. Tänä syksynä luin Anna Perhon kirjasta Superarkea , että asioiden tekemättömyyden stressaamisen sijasta kannattaa miettiä, miten hyvältä tuntuu, kun on saanut jonkin asian tehtyä. Tämä oivallus on helpottanut minua tarttumaan...

Wou, ihana lomani saa taas arvoistaan sisältöä, kun kesälukumaraton pyörähtää jälleen käyntiin. Tarkemmat tiedot blogissa Lukutoukan ruokalista . Minulla on maratonia varten melko selvät sävelet : luen kirjoja, jotka ovat tällä hetkellä kesken. Olen ollut niin innoissani kesällä siitä, että lukemiselle on perusarkea enemmän aikaa, joten olen ahminut alkuun useamman teoksen ja siksipä niitä sitten onkin jäänyt kesken.  Yksi kirjoista, joihin aion perehtyä, on ehkä hieman yllättäen opiskeluihini liittyvä neuropsykologian kirja, mutta en käytä maratonia kokonaan siihen vaan siis itse valitsemiani teoksia on myös mukana, kirjoja huvin vuoksi.  Aloitusajan päättämisen kanssa on hieman mylläkkää vielä mielen sopukoissa. Tekisi mieli aloittaa heti, mutta aikataulullisesti olisi järkevämpää aloittaa huomenna aamulla. Päivittelen blogiini tietoa sitten, kun lukumaraton alkaa. Intoa kaikille lukijoille! :) Päivitys 16.7. klo 0.01 Olen päättänyt aloittaa lukumara...

Tässä on ensimmäinen kirjanselkärunoni , jonka idean löysin  Matleenan blogista  ja joka on alun perin  Kuopion kaupunginkirjaston  sivuilta. Niin juuri, tulevan kotikirjastoni sivuilta. Vaikka tuumailin edellisessä tekstissäni, että sitä täytyy vielä miettiä, päätös oli itsestään selvä. Se vain tuli enkä ymmärtänyt, missä se oli viipynyt. Mutta yleensäkin saan parhaimmat ideani vasta niiden kypsyttyä alitajunnassa, joten en yhtään epäile tehneeni oikeaa päätöstä.  "Kun teininä aloitin runouteen tutustumisen, muistan kuinka vaikea oli löytää kiinnostavia runokirjoja Haminan kaupunginkirjaston hyllyiltä. Suurin osa kirjoista ja niiden tekijöistä oli tuntemattomia ja itse runous tuntui vaikealta. Runouteen tutustuminen täytyi aloittaa sattumanvaraisesti, mutta vähitellen löysin itseäni miellyttävää runoutta." Näin aloittaa Tommi Parkko esipuheen teoksessaan Runouden ilmiöitä , joka on imaissut minut mukaansa. Teininä minä keräilin nuorten kirjoittamia ...